vain yksi toive: pian synnyttämään.

(Jääkaapin ovessa pitkä lista muistuttamassa mitä synnärille otetaan mukaan ja Josselle ohjeet muutamaksi päiväksi, kun on yksin kotona ja joutuu ottamaan vastuun yleisestä käytännöstä poiketen mm. koirien muonituksesta. Laitokselta palaamista ja Jossen yksinoloa helpottaakseni tein ruoat pakkaseen valmiiksi. Saa sitten valita joko makaronilaatikon tai lohikeiton väliltä)

Täällä ollaan "vauva ulos"-projektin kimpussa. Kerroinko, että sf-mittani on, ei keskikäyrän yläpuolella, vaan YLÄKÄYRÄN YLÄPUOLELLA! Ne jotka ei tiedä, sf-mitta mitataan mittanauhalla häpyluusta mahaa pitkin ylös ja kertoo kohdunpohjan korkeuden. Mitä isompi mitta, sitä isompi masu tietenkin -ja usein myös vauva.

Meillä täällä Kellossa ei tehdä kokoarviota tai synnytystapa-arviota, kuten useimmissa neuvoloissa. Neuvolan täti sanoi että "sen näkee sitten synnytyksessä mahtuuko tulemaan". Aika raadollista.
Keskiviikkona kävin lääkärissä ja lääkäri sanoi, että käsikopelolta voisi sanoa, että keskikokoa suurempi vauva on tulossa. -Minusta? Minusta pienestä (157cm) ihmisestä tulee keskikokoa suurempi vauva..? Mitä ihmettä? :O
Ajattelin, että koska kyseessä on vielä tyttölapsi, pääsisin ehkä koon puolesta helpommalla ja sieltä tulisi pienen pieni vauveli. Näinkö ne herkuttelut nyt kostautuu?

Nyt kun tiedossa on, että jättivauvaa odotetaan mahdollisesti, olen päättänyt alkaa nopeuttamaan luomukeinoin synnytyksen käynnistymistä. Tähän asti olen vältellyt liikuntaa, ihan kävelyäkin, koska se on aiheuttanut supistelua koko raskauden ajan. Nyt supistukset ovat erittäin tervetulleita, joten ensimmäinen luomukeino on liikunta.
Kävelin eilen tunnin Jossen jääkiekkopeliin ja kohta lähden uudelleen. Eilisen kävelyn ansiota tai jotain muuta, mutta tänään vauva ollut todella aktiivinen ja ihan kuin yrittänyt puskea itseään masun läpi. Yöllä poltteli muutaman kerran kuin kuukautisissa. Illalla sitten saunotaan ja ajattelin pestä saunassa yhden maton. Kaikki puhuu kolmesta ässästä: seksi, sauna ja siivous. Seksiä harkitsen vakavasti, vaikka halut ihan nollassa. Tällä kropalla ei vaan taivu eikä jaksa! :D

Mutta kattokaa tätä mahaa! Onhan tämä nyt jo ihan VALTAVA! Ootte varmasti mun kans samaa mieltä että me ei tätä enää kauaa kasvatella ja "jouluksi vauva kotiin"-projekti onnistuu!


Se on jännä kun jotain näin mullistavaa tapahtumassa omassa elämässä, omassa perheessä. Se pesänrakennus on käynnissä joka päivä. Siinä missä pikkulinnut lentää itsensä väsyksiin etsiessä pesänrakennusmateriaaleja, minä käyn kaappeja ja nurkkia läpi, että kaikki olisi ihan järjestyksessä. Onneksi isoa projektia ei ole, sillä muutimme kolme kuukautta sitten ja sen jäljiltä kaikki on suht hyvin järjestyksessä, mutta pientä loppuviilausta teen jatkuvasti, ajatellen miten mukava sitten laitokselta palattua keskittyä vain vauvaan, eikä murehtia mitään muuta.

Pari päivää sitten päätin tehdä myös itselleni pienen kaunistautumisen, vaikka alunperin suunnittelin tehdä sen vasta lapsen syntymän jälkeen. Värjäsin "viettelevä suklaa" -sävytteellä hiukset, laitoin suht lyhyet geelikynnet ja värjäsin ripset ja kulmat. Yritin ottaa teille kuvaa, mutta antakaa anteeksi, olen kovasta yritetyksestä huolimatta niin väsyneen näköinen joka kuvassa, että jätän nyt lähikuvat naamasta väliin :)



Nappi tilipitappi ja Kerttu-mummun kutomat villasukat. Ai että rakastan pehmeitä paketteja!

Jouluiset terkkuset! Täällä vielä yhes koos :)

Yllä oleva kuva otettu jo about kuukausi sitten. Nyt masu isompi jo. Menossa rv 36+4 plus 14 kg.

Hui miten pitkä tauko tuli taas täältä blogista! Aikaa olisi ollut kirjoittaa vaikka kuinka, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Kukun yöt hereillä ja päivisin torkun. Valoisaa aikaa täällä Oulussa on harmillisen vähän. Tänään sain aikaiseksi käydä reippaalla kävelylenkillä -yritän saada vauvaa jo syntymään. :) Nyt takassa palaa tuli ja kotonakin ihanan siistiä ja kaunista, joten päätin pitkästä aikaa päivittää tännekkin kuulumisia.

Täällä siis voidaan vielä paksusti. Raskaus mennyt hyvin ja kipeitäkin supistuksia alkanut viimepäivinä tulemaan. Muutama yö sitten heräsin siihen että masun alue oli tulessa ja selkärankaa poltteli ikävästi. Säikähdin jo vähän ja menin alakertaan Josselle nyyhkyttämään, että minuun sattuu. Josse sano, että lähdetään sairaalaan jos tuntuu siltä. Aloin jo kellottamaan supistusten välejä, mutta niitä tuli epäsäännöllisesti (noin vartin välein) vain parin tunnin ajan ja lopulta pääsin jatkamaan unia. Aamulla Josse kyseli peiton alta, että joko se syntyi? :)

Kipua hieman säikähdin. Supistuksia ja kiristyksiä minulla on ollut koko raskauden mutta kivulias supistus tuntuu todella ilkeältä ja siinä muistaa että pitäisi rentoutua, ottaa kipu vastaan ja hengittää, mutta supistus sai mulla aikaan sen, että vedin henkeä ja pidätin sitä -juuri mitä ei kannattaisi tehdä. Mietteliääksi tuo supistelu laittoi, sillä jos tuo oli alkusoittoa, niin millaista se kipu mahtaakaan olla sitten kun synnytys etenee..

Noh, ei mulla pelota. Toivon että tytär saapuisi maailmaan nyt parin viikon aikana, niin voisimme olla joulun jo kotosalla ja saisin vihdoin kroppani omaan haltuun -olo on jo hyvin tukala tällä pallomasulla! :)

Ulkona kun sataa ja on jatkuvasti pimeää, kotona palaa päivisinkin kynttilät tuoksutuikuissa, levittäen ihania jouluisia tuoksuja ilmaan. Joulun laitoin kotiin jo pari viikkoa sitten, kun halusin kaiken valmiiksi, jotta sitten mukava palata laitokselta kotiin jos lähtö pian tulisi. Samalla kun joulukuusi tuo tunnelmaa kotona, niin lapsemme syntymä tulee lähemmäs ja konkretisoituu. Laskettu aikahan on 23.12, eli Joulun tulo tarkoittaa meille samalla odotetun esikoisemme syntymää. Uskomattoman ihanaa aikaa tämä odotus, vaikka sen toki kovasti toivoisikin jo päättyvän.

Tänä vuonna joulukuusi (allergian vuoksi tekokuusi joka palvellut meitä loistavasti kolme vuotta) sai koristeeksi hopeisia ja valkoisia rusetteja ja tämä arvatenkin siksi, että meille syntyy tyttö. Pallot ovat hopeita ja mustia ja sointuvat sisutukseen ja keksin kuumaliimalla kiinnittää vielä rakkaan ystäväni Sannan tuunaamat valkoiset kävyt, jotka hän teki kesällä häihimme. Jouluvaloina ihan pienet ledvalot, jotka kuumumattomana paloturvalliset.




Pari viikkoa sitten rakas aviomieheni (hihih) pääti yllättää minut. Hän lähti palauttamaan filmejä ja olikin poikennut kukkakaupan kautta. Meillehän ei pitänyt ostaa enää eläviä viherkasveja koska tapan aina kaikki liialla kastelulla. Josse kuitenkin tietää kuinka paljon viherkasveista silti pidän hän osti minulle ison juovatraakin ja pienen pöytäsuihkulähteen sekä oli kirjoittanut romanttisesti kortinkin. Ihana yllätys pitkästä aikaa ja merkitsee niiiiiin paljon!

vauvalla on masussa hikka

Moi taas kaikki mussukat pitkästä aikaa! Täällä tämän virtahevon elämä mennyt entiseen malliinsa, oikeastaan mitään hirmu ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olen ollut suurimmaksi osaksi karanteenissa kotona, sillä täällä possunuha yltyi etunenässä epidemiaksi. Olen etsinyt tietoa, pohtinut rokotteen ottamista tai väliin jättämistä ja päättänyt ottaa rokotteen ensi tiistaina. Mieli on huomattavasti levollisempi kuin aikasemmin. Tokihan minua pelottaa voiko rokotteesta olla jotain haittaa tytölle, mutta enemmän pelottaa itse sikainfluenssa, johon useita raskaana olevia on jo kuollut mualimmalla.

Mutta ilosempaan juttuun! Tänään, 1.11 voin aika varmasti sanoa, että meille tulee ensi kuussa vauva! Ihana sanoa että ensi kuussa! iiikikkk! Olen innoissani, kyllä!

Olen voinut aika tukalasti, aina pissattaa ja hirmusesti supistellut, sattuu yläselkään, häpyluuhun ym ym. Supistelut kyllä kestää, mutta ne saivat aikaan sen, että varmuuden vuoksi päätin alkaa pakkaamaan sairaalakassin jo valmiiksi :) Kassi ei ole vielä ihan valmis ja omat kamani uupuvat sieltä, mutta näytän teille millaisiin vaatteisiin päädyin. (muuta: rv 33 plus 10 kiloa)

Nappi oli luonnollisesti mukana tässä projektissa. Luulen että hän ei tiedä vielä, että meidän laumaan tulee kohta uusi jäsen.

Viimeistään siinä vaiheessa tulee hirmuinen vauvakuume, kun ostaa ensimmäisiä vaatteita tulevalle vaaville. 50cm vaatteet on niiiiiin pieniä..

Kirppikseltä olen ostanut joitakin vaatteita, vaikka siellä on kyllä paljon huonoja ja todella nukkaisia kimpsuja. Yhden mahtavan vaatepaketin tilasin huutonetistä ja vaikka paketissa oli yli 100 osaa niin yhdestäkään vaatteesta en voi moitteita sanoa. Ihan priimakunnossa kaikki! Kävi hyvä tuuri.

Muutamia vaatteita tilasin hm:ltä, tämä ruskea nallehaalari on söpö. Pepussa pikku häntäkin. :)

Kello Kitty ei ole kuulunut ikinä omiin suosikkeihin, mutta huutonetin paketissa kun pieni pipo tuli ja vaaleanpunainen sopi kauniisti ruskeaan nallepukuun, päätin, että tyttö saa päätä lämmittämään sitten tämän kisupipon. Pipon kanssa natsaa myös haalari. Saa nähä monesti ehditään tätä haalaria käyttämään kun vain 50cm, mutta eipä ollut kallis, joten ainakin sen kerran ehtii, kun tullaan laitokselta kotiin.

Pesin ja silitin petivaatteita vauvalle, joita viime kesänä ompelin. Pussilakanoihin pääsi edesmenneen mummoni vanhat pitsit reunoja koristamaan, joten näissä lakanoissa on jo tunnearvoa.

Tänään ostimme jo muutaman paperitähden ikkunaan ja ison valoporon. En kyllä tiedä vielä raaskinko viedä poron ulos vai jättäisinkö ihan sisälle.. Punakuono on niin kaunis.

Täällä siis odotellaan vauvaa ja joulua. Ihan tuntuu, että jäi jotakin kertomatta, mutta palaan siihen sitten seuraavassa postauksessa, joka tuleekin tuotapikaa! Meillä kun on menossa Jossen kanssa pieni projekti joka valmistuttuaan on varmasti postauksen arvoinen juttu! Alla projektista yksi kuva, mutta lissee myöhemmin! puspus!

Uudet ihanat tuolit

Eikö olekin ihan meidän näköiset tuolit? :) Katselin aikasemmin hieman pelkistetympiä ja modernimpia tuoleja ja pöytää keittiöön, kunnes satuin eksymään jyskin nettisivulle lauantaina. Tajusin nämä tuolit nähtyäni, että nehän ne ovat vallan täydelliset kotiimme.

Tuolit olivat vielä tarjouksessa 45e/kpl juuri viikoloppuna! Pöydän otimme terassilta, kun parempaakaan emme tähän hätään löytäneet, mutta yllätyin kuinka liinan kanssa vanha kulahtanut pöytäkin sai freesin lookin.

Muutenkin meillä oli oikein kiva viikonloppu. Jossen äiti ja hänen ystävä olivat puutalkoissa meillä pari päivää ja J:n pikkuveli Oskari tuli samalla meille syysloman viettoon täksi viikoksi (alla kuvassa). Minä oon hyörinyt kotihommissa, leiponut, kokkaillut ja lämmitellyt takkaa ja saunaa ja hellinyt koiriamme.

Vauva masussa kasvaa kovasti ja painaa jo keuhkoja ja rakkoa. Hengästyn helposti, kenkiä on vaikea saada jalkaan ja pissattaa jatkuvasti. Öisin käyn 4-5 kertaa pisulla -hyvää harjoitusta tulevaa valvomista ajatellen! :) Vaikka raskaus ei enää tässä vaiheessa ole kovin helppoa, niin olen silti tosi onnellinen ja ymmärrän että näihin vaivoihin on hyvä ja kallisarvoinen syy ja otan ne siksi ilolla vastaan. Onnellinen olen myös siitä miten nopsaa tämä aika nyt menee! Ihan mahtavaa, enää siis kaksi kuukautta jäljellä ja kakkakone saapuu -jihuu!

aurinko paistaa ja mies tulee kotiin.

Toivomuksesta, kodista kuva ulkoapäin. Oikealla puolella oleva asfaltoitu piha-alue jää kuvan ulkopuolelle.

Tänään onkin aivan mahtava ilma. Kävin jopa lenkillä koirien kanssa ja sain huomata, että mahani on kasvanut viikossa niin paljon, että vielä viikko sitten sopiva takkini jää kymmenen senttiä auki :) Rakkaanikin palaa reissusta Helsingistä, missä on ollut sunnuntaista asti. Ihana saada jälleen unikaveri.

Myrskypäivän tuunailua - sitterin uusi lookki.

Tästä lähdin liikkeelle. Veljeni poikien vanha sittari, jonka halusin päällystää tulevalle prinsessalle sopivammaksi.

Yllä: Pikkunen ottaa iisisti ja seuraa sivusta mamman puuhailuja. Alla: Tytölle pitää olla vähän jotakin hempeetä ja kaunista. Silkkinarun päähän tulee mikäs muukaan kuin tutti :)

Muutaman tunnin puuhastelu ja sitteri valmis ja olen kyllä niin tyytyväinen lopputulokseen! Päällinen on irrotettava ja pestävä. Tyynyä pieni lapsi ei tarvitse, mutta täytin sitterin tyynyn todella "luttanaksi" ja ilman sitä sitteri olisi jäänyt liian paljaaksi ja valkoiseksi. Nyt vain odotellaan tyttöä tellukselle saapuvaksi. *sydän*

Tässä kodissa on hyvä olla.

Vielä heinäkuun lopussa luulimme lähtevämme Espanjaan. Häiden jälkeen päätimme yhdessä keskustelussa, että perumme talon ja jäämme Suomeen elämään ja odottamaan jouluna syntyvää lastamme. Olo oli todella helpottunut tästä päätöksestä, sillä Espanjaan muutto ja siellä synnyttäminen oli parina viimeisenä kuukautena alkanut pelottamaan ja tuntumaan todella ahdistavalta.

Kahden päivän kuluttua päätöksestä löysimme meille ihanan kodin niinkin ihmeellisestä paikasta kuin Kellosta, Oulun läheltä. Muutimme käytännössä tänne juuri tämän kodin takia, mutta huomasimme myös että mehän tulemme olemaan sopivasti puolessa välissä niin Jossen vanhempia Kuopiossa kuin minun vanhempia Rovaniemellä. Erittäin puolueeton ratkaisu siis! :)

Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan kimaltelevaa sohvatyynyä, mutta tämä tiimarin tyyny oikein anoi matkaani, joten niinpä otin sen ja sen kamun hellään huomaani ja kylläpä ne ovatkin palvelleet hyvin ja piristäneet mieltäni joka päivä!

Tämä chakkilauta nappuloineen on omaa käsialaa.

Lamppu, sohva ja sohvapöytä Ikeasta. Nappi Keminmaasta ja Pikkunen Muuramesta.

Kiitos Äiti! Ainoa meidän perheen elävä kasvi -toistaiseksi vielä hengissä :)

Keittiö on sopivan kokoinen ruoanlaittoon, mutta koska keittiö on olohuoneen kanssa samassa yhteydessä, se rajoittaa keittiöryhmän kokoa. Onneksi meillä oli aikasemmasta pienestä kodista sopiva pöytä ja tuolit meille kahdelle.

Löysin Josselle kirppikseltä tämän ihan uutta vastaavan viinikaapin 27 eurolla! Taistelimme isän kanssa hetken kumpi tuon saa viedä kotiinsa ja ei ole ehkä vaikea arvata kumpi voitti.

Tämän torson löysin myös Rovaniemeltä kirppikseltä 3 eurolla.

Edesmenneen mummoni vanhoista pitseistä syntyy hellyyttäviä lautasrenkaita.

Työhuoneeni on niin pieni ja vaikea kuvattava, joten saatte kurkistaa vain yhteen minun aarrelaatikoista.

Meidän makuuhuone on yläkerrassa ja huoneesta pääsee parvekkeelle, missä on mukava tuuletella petivaatteet. Kaikki talon makuuhuoneet on suht pienikokoisia ja tarkotuksena onkin että makuuhuone olisi mahdollisimman simppeli. Ostamme vielä kuitenkin yöpöydät kummallekin, sekä jonku ihan vaalean kevyen päiväpeitteen.

Sängyn pääpuolen tapetti on voimakkaampi ja taas se seinä jota sängystä katsellaan on neutraalimpi.

Yläkerran aulassa on minun vaatekaapit ja niiden välissä peili ja taso, johon kuvaamme vartioimaan on päässyt äitini ostama pentikin iso poro ja häälahjaksi saamamme pienempi poro.

.. ja "värikkäät" vaatteeni iloisesti rivissä.

Alla: Nuttuja. Vauvan huone on yläkerrassa meidän makkaria vastapäätä. Kun tyttö syntyy, siirtyy pinnasänky meidän makuuhuoneeseen, mutta hoitopöytä ja vaatteet säilytetään tytön omassa värikkäässä huoneessa.

Kyllä, kaikki vaatteet jo valmiina odottamassa. Näitä käyn hypistelemässä ja hihittelemässä että "meille tulee vauva!"

Ompelin vauvalle jo kesällä ison kasan pussilakanoita ja tyynyliinoja neutraaleista ruutu-ja raitakankaista ja käytin mummoni vanhoja pitsejä reunoja koristamaan.

Alakerran wc:sstä löytyy aika ylelliset pyyhetelineet.

Eteistä..

Kehys eteisessä odottaa vielä hääkuvaamme.

Alla: takkahuone, josta meidän neljä vuotta vanha Askon sohva löysi uuden paikkansa. Takkahuone on iso ja keksinkin pienentää sitä kahdella isolla paperivarjostimella, jotka samalla pehmentää tyhjää nurkkaa. Tämä huone on myös meidän elokuvateatteri, jossa on videotykki ja helmiäiskangas.

Takkahuoneesta sitten pääseekin kodin tärkeinpään tilaan eli saunaan. Meille tämä on ensimmäinen yhteinen koti missä on sauna ja ollaan siitä niiiiin onnellisia! Suihkujakin on kaksi (ne unohdin kuvata) ja kerrankin ei tarvi shampoo päässä kananlihalla odottaa kun toinen peseytyy! :D