500mileshigh

Kun ikää tulee lisää..

2012-02-07T07:18:00.000-08:00

..lahjat sen kun harvenevat, mutta ovat sitäkin iloisempi yllätys!

Herätys taiteellinen puoleni, oletko siellä vielä?

2012-02-05T05:39:00.000-08:00

Täytän tänään 32 vuotta ja sen kunniaksi sain Jossen katsomaan hetkeksi lapsia, kun itse tartuin piiitkästä aikaa kynään ja aloin piirtämään. En onnistunut Lunan muotokuvassa ensimmäisellä kerralla, kuten vähän arvelinkin, mutta kyllä se vielä sieltä tulee!

Kuulumisia!

2012-02-04T05:00:00.000-08:00

Hellou. Täällä ollaan pikkuhiljaa parantumassa toisesta flunssasta, mikä alkoi tammikuussa. Tammikuun saldo siis kaksi kovaa flunssaa ja parin viikon mahatauti. Kovasti siis koetellut alkuvuosi, mutta muuten kaikki täällä todella hyvin.

Nyt siis muuttopäiväkin on varmistunut, eli palaamme Suomeen 1.3 ja muutamme tällä kertaa ......*rumpujen pärinää* ....Heinolaan!
Ah, se ihana sympaattinen tuppukylä, jossa me Jossen kanssa matkamme aloitettiin vuosia sitten. Kolmen ja puolen vuoden, kahden ulkomaan ja kahden suomen kaupungin jälkeen palaamme takaisin paikkaan, jota sydämessä voi kodiksikin kutsua. Uskomatonta, 3,5 vuotta sitten lähdimme kaksin, nyt palaamme kolmen lapsen kanssa! Huhhuijaa, tässä ollaan oltu ahkerina! :D

Kerron pikaisesti tytöistä, sitten taas velvollisuudet kutsuu.

Lila kävelee jo aika pitkiä matkoja, mutta konttaa vielä paljon. Joka päivä tuntuu että neiti Lillukka on enemmän ja enemmän jalkojen päällä. Sanoja tulee jo paljon ja tajusin vasta pari päivää sitten, miten paljon Lilakin jo ymmärtää. Lila nimittäin päätti tarttua äitiä kasvoista ja puristaa hampaat irvessä ihoon muutaman reiän kynsillä. Suutuin ja toruin topakasti ja sanoin leikilläni että "Nyt Lila meneppä istumaan jäähylle nurkkaan". Olin aivan suu auki, kun Lila katsoi minua alahuuli mutrulla nyyhkyttäen ja kiltisti kääntyi ja konttasi nurkkaan istumaan. Samaan paikkaan missä Lumi istuu jäähyjänsä. Täytyi huutaa ihan Jossekin katsomaan, että kyllä tuo lapsi ymmärtää jo vaikka mitä!

Luna ei ota vielä askelia ja on verbaalisestikin Lilan jäljessä. Mutta Lullukka onkin meidän perheen naaatiskelija, eihän sitä kannata kävellä kun voi kontatakin tai päästä sylissä! Ruoka maistuu edelleen hyvin, silmä näyttää hyvältä ja painoakin on alkanut tulla. Sanoja yrittää toistella perässä ja välillä yrittää laulaakin. Ihana ja kiltti neiti!

Lumi on temperamenttinen pakkaus -edelleen :) Laulaa paljon lauluja ja hoitaa nukkeja ja leikkii siskojen kanssa. Semmonen Puuha-Lumi :)

Nyt siis nautiskellaan viimeisestä kuukaudesta Espanjassa ja iloisina palaamme Suomeen tekemään lumiukkoja ja tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Kyllähän me tänne vielä palaamme, ehkä jossain vaiheessa vuosittain, mutta nyt on aika taas tulla kotimaahan ja alkaa valmistautumaan usiin haasteisiin, joista kerron sitten joskus myöhemmin... Ihania pakkaspäiviä sinne Suomeen! <3

Parhaiksi todettu -kosmetiikkapostaus

2012-01-19T07:03:00.000-08:00

Sanotaanko, että viimeisen parin vuoden aikana olen vasta löytänyt omat suosikit kosmetiikkasaralta. Nyt, kun suurin osa parhaista löydetty, on aika levittää tätä naisten ihanuuksien ja turhuuksien ilosanomaa.

Tuoksu: Burberry, The Beat. Tämä vain on niin täydellinen!

Kaunis pakkaus ja ihanan kevyt puhdas tuoksu, joka ei hajuherkkienkään henkeä ahdista. Itse supsautan tätä joka aamu.

Parfymina tuoksu on paljon tuhtimpi, eau de toilettena toimii parhaiten.

Meikkivoide: Lumene, Natural code.
Nyt sekin vihdoin löytyi -kiitos lastenhoitajamme!

Tämä on kuin toinen iho. Ihanan matta, mutta kevyt meikkivoide, joka peittää tarpeeksi, mutta jättää meillä pisamanaamoilla kauniisti pisamat esille. Suosittelen tätä etenkin pintakuivaiselle iholle ja kannustan ihan vanhempiakin naisia kokeilemaan.

Miinuksena ruma pakkaus, jonka vuoksi olisi itse jättänyt tuotteen hyllyyn, ellen olisi tiennyt miten hyvä tuote sen sisällä onkaan, aijai.. :)

Puuteri: Rimmel, Silky Loose

Tämä tuote kestää ja kestää.. Kevyt puuteri, poistaa kiillon jättämättä puuterimaista vaikutelmaa.

Aurinkopuuteri: HM, Bronzing powder.

Ei, tämä ei ole vitsi. Testaamistani aurinkopuutereista tämä on kaikista paras vaalealle iholle. Tuotetta tulee tarpeeksi vähän sutiin, joten sitä voi sutia huoletta saamatta rumaa tekorusketusta. Tätä käytän kasvojen varjostukseen. Poskipuna on erikseen ;)

Ripsiväri: Lumene, Excellength Mascara

Aluksi olin hieman ihmeissäni pienen harjan kanssa, mutta nyt en vaihtaisi tätä mihinkään. Tällä sutii nätisti myös haastavat alaripset ja yläripsistä tulee luonnolliset, paakuttomat ja pitkät!

Eyeliner: Kanebo, SENSAI

Nooh, tää tyttö meni sokkalle ja kysy hyvää eyelineriä. Myyjä toi tämän ja ilmoitti 38e suolaisen hinnan, mutta mainitsi myös, että täyttöpatruuna maksaisi jatkossa vain 15e. Ostin ja tiedättekö mitä? Tämä on ollut minulla vuoden, eikä väri ole lähellekään loppumaisillaan! Kynän päästä ei tarvitse pumpata väriä lähellekään joka kerta, vaan väri pysyy siveltimessä kosteana tiiviissä korkissa. Suosittelen satsaamaan tähän!

Valokynä: YSL

Tätä ei varmasti tarvitse edes selittää :)

Puhdistukseen: Vichy 3in1

-samassa voide, puhdistusmaito ja silmämeikinpoistaja.

Tuote on geelimäistä ja jättää ihon todella kosteaksi, muttei rasvaiseksi. Tätä suosittelen käyttämään ihan jokainen meikitönkin päivä!

Naamiot, kuorinta: Herbinan tuoteperhe on edullinen ja toimiva! Kuorintavoiteessa täydellinen koostumus ja tuoksu.

Vartalolle ja kasvoille: Nivea soft

Tätä voidetta ei ole voittanut yksikään kalliimpi ja hienossa pikkupurkissa oleva kasvovoide.

Käy käsille, vartalolle ja etenkin meikin alle kasvoille.

Dermosil, Primo, Body lotion spray

Tässä on vain niin ihana tuoksu! Samalla vartalo saa myös kevyen kosteutuksen. Odottaessani kaksosia suihkuttelin tätä aina masuuni. Raskausarpia ei estänyt mutta sai mamma tuntemaan olonsa ihanaiseksi!

Kuten näkyy, kosmetiikkahyllyni on varsin kirjava. Jos teillä on jotain hyviä kosmetiikkatuotteita, joita ette vaihtaisi mihinkään, jättäkää viestiä kommenttiboxiin! Hyvä kannattaa laittaa kiertämään!

NAPPI!

2012-01-15T10:21:00.000-08:00

rapurapuripulijarallaa!

2012-01-13T02:47:00.000-08:00

Hei kaikki lukijat!

Tänään on harvinainen päivä, nimittäin vapaapäivä. Buukattiin lastenhoitajat kokopäiväksi ja ONNEKSI, että sain nukkua vähän pidempään, sillä viime yö meni Lilaa hoitaessa. Pienellä jo viikon kestänyt oksennus ja ripuli ja yön aikana siivottiin oksennuksia ja ripuleita parin tunnin välein. Tätä ei onneksi ole ollut muina öinä. Lila on käynyt lääkärissä toissapäivänä ja saanut lääkityksen, mutta ei näytä tepsivän. Lunalla alkoi uudelleen ripuli tänään, joten vaikka miten hyvin pestään käsiä ja siivotaan, tauti vain jyllää ja pitää otteessaan perheen pienimpiä. Pitää tänään käyttää uudelleen lääkärissä, sillä niin voipuneelta Lila tuntuu.

Itse olen kovassa flunssassa, enkä jaksa tyttöjen nukkuessa nyt niin hääriä ja touhuilla, joten olen lueskellut ostamiani sisustuskirjoja ja mietiskellyt unelmien taloni sisustusta. . Se ei ole alla olevan kuvan mukainen, mutta jotakin retroa haluan sinne ehdottomasti. Lattia voisi olla aito lautalattia, mutta narisiskohan se kovasti?

Ray Eamesin tuoli on vienyt tämän mamman sydämen. (huomaatteko, ehkä arki on helpottanut ja vaikeudet ovat jokseenkin menneisyyttä, kun materialistinen puoleni nostaa taas päätään, hyvähyvä :)

Ja lopuksi, Äitikultani siellä kaukana Rovaniemellä, tässä syntymäpäivälahjasi <3 :

Voihan nuhanenä!

2012-01-12T00:46:00.000-08:00

Koko perhe on sairastanut oksennustautia, ripulia ja hirmusta flunssaa, eikä vielä näy tervehtymisen merkkejä. Palataan blogin pariin kunhan paranemme!

Hyvää Uutta Vuotta!

2012-01-03T04:57:00.000-08:00

Olen pahoillani, vuosi 2011 oli niin raskas etten halua tai pysty muistelemaan sitä kuukausi kuukaudelta.

Viime vuoteen liittyy niin paljon surua, pelkoa ja ahdistusta. Elin siinä tunteessa niin kauan, että nyt haluan nauttia tästä hetkestä, onnesta, ja jättää ikävät muistot taakse.
Toki ikävät ja raskaat ajat opettaa ja olenkin varmasti kasvanut ihmisenä paljon viime vuoden aikana. Tiedostan myös sen, ettei vaikeudet välttämättä ole ohi vielä, nyt pitää "parantua" viime vuodesta ja ottaa mahdolliset uudet vaikeudet vastaan vahvempana. Lunan tilanne on nyt hyvä, mutta silmä voidaan edelleen joutua operoimaan tai poistamaan, jos putki ei toimi. Lopettaisiko Luna taas syömisen?

Nyt haluan nauttia iloisista lapsistani! Olkoon uusi vuosi yhtä onnellinen niille, joille viime vuosikin oli onnea täynnä ja onnellisempi meille, joita koeteltiin ehkä liikaakin.

Lämpimät ajatukset teille kaikille <3

Rauhallista Joulua

2011-12-25T00:11:00.000-08:00

Toivotan kaikille ihanaa Joulua ja etenkin lämpöiset terveiset lähetän perheelleni ja sukulaisille Suomeen. Meidän Joulu on sujunut mitä mainioimmin ja saatiin kodistakin jouluinen lisäämällä paljon punaista sisustukseen ja sytyttämällä kynttilöitä.

Illalla saimme Suomesta vieraitakin, kun Lumin kummivanhemmat Mikko ja Anna saapuivat meille viettämään Joulua. Syötiin, availtiin lahjoja ja maistelimme suklaita ja glögijuustokakkua. Ihana ilta oli ja Jouluhan jatkuu vielä, joten nyt menen pusuttelemaan meidän pieniä suloisia joulutonttuja! Palataan!

Muistatteko? Paljon Onnea tyttöseni!

2011-12-19T04:25:00.000-08:00

Siitä on 2 vuotta, odotin sinua rakas tyttäreni Lumi.

Synnyit Jouluaattona ja kokemus oli meille vanhemmille se elämän paras ja tärkein. Ihmeellisin.

Siinäpä sinä. Ihan isäsi näköinen pieni ihminen.

Lauantaina juhlimme sinua kaksivuotiasta. Sinusta on varmasti kivempi, että on synttärijuhlat ja synttärilahjat ja jouluaattona saat joululahjat, niinhän? :)

Paras lahja taisi olla Oskari-setän saapuminen!

Mutta tuli sieltä ihan tavallisia paketteja.
Voi sitä ihmetystä!

Äiti oli ihan innoissaan valitsemassa sinulle barbia! Ai että, olisitpa nähnyt äidin barbinuket! Oli vauvat, vaatekaapit, korvalappustereot ja sun muut herkut! Tämä on ehdottomasti meidän tyttöjen yhteinen juttu! Ps. Pappasi Ilmari on maailman paran barbien valitsija, otetaan hänet seuraavalla kerralla barbiostoksille.

Lilan kummitäti Sanna lähetti Lilalle ihanan paketin. Annoin sinun toimia mallina, kun body oli Lilalle vielä vähän reilu. Lumi lainasi samalla myös Lilan sänkyä. -Iso kiitos Sanna ihanasta paketista, muut vaatteet olivat jo sopivia! <3

Yksi asia vain mammaa mietityttää: Mihin Luppis sinun uhma on kadonnut? Oot nykyisin mitä kiltein ja suloisin tyttö!

Syntymäsi jälkeen tapahtui pian lisää ihmeellisiä asioita. Mamman "tehdas" toimikin yllättävän hyvin ja ...

Siitä on 1 vuosi aikaa...

Äiti oli mahdottoman kipeä ja suuren suuri!

Odotin teitä rakkaat tyttäreni Lila ja Luna. Oli niin uskomatonta, että masussani oli kaksi pientä tyttöä!

Synnyitte 13.12 kiireellisellä sektiolla. Mammanne käveli itse sairaalaan tarkistukselle, tuiki tietämättömänä siitä, että aktiivinen synnytys oli jo käynnissä ja Lila oli hyvää vauhtia tulossa pylly edellä ulos. Sinä pieni vauhtityttö. Isi taisi jälleen rakastua..

Ja tässä te ootte nyt. Reippaat yksivuotiaat!

Sinulla Luna on ollut raskas ensimmäinen vuosi, mutta onneksi sinusta on kasvanut mitä sympaattisin ja suloisin pieni neiti.

Lila, sinä lähdet ihan kohta tepsuttelemaan! Olet kaikista temperamenttisin, uteliain ja tomerin neiti teistä kaikista kolmesta. Tarvit jatkuvasti virikkeitä ja hermostut herkästi ja silloin karjut, mutta tiedätkö mitä? Mitenpä sinusta, joka muitutat kaikista eniten muutenkin äitiäsi, voisi tulla hiljainen hissukka? Ei mitenkään! Kummitäti valittiin sinulle täysin oikein -kasvatuksen rautainen ammattilainen! Olette meille niin rakkaita <3

Isi ja Luna

Kiitos ystävät korteista!

Lila

ja samanlaisissa vaatteissa Luna

Anova katse ei Luna auta, mini jää kauppaan niin ihana kuin se onkin.. :)

Joululahja itsellemme

2011-12-15T00:36:00.000-08:00

Hei!

Kävimme Jossen kanssa viettämässä kahden päivän romanttisen loman Sevillassa. Tytöt olivat nannyjen kanssa kotona ja me saimme keskittyä vain toisiimme. Vaikka aina tuleekin kova ikävä tyttöjä, niin tällaiset minilomat tekevät niin hyvää, eikä vain pelkästään parisuhteelle, vaan ihan kaikelle. Asiat saavat uudet mittasuhteet, on aikaa nähdä asioita eri perspektiivistä kun ottaa etäisyyttä. Kotiinkin on aina sitten kiva palata -ja arkeen,

joka on todella hektistä ja työntäyteistä, mutta samalla antoisaa.

Harmi, ettei mulla ole hyviä kuvia näyttää teille Sevillasta. Mikä siinä on, että aina unohtuu se kamera pois matkasta? :) Sevilla oli mukava, romanttinen ja boheemi kaupunki. Asukkaat olivat Nueva Andalucia väkeen verrattuna hyvin tavallisia ihmisiä ja voin kuvitella, että kaupungissa on paljon muusikoita ja taiteilijoita.

Aikamme meni minilomalla lähinnä jouluostoksilla ja löysimmepä itsellemmekin ihanan joululahjan, kauniit aterimet, jotka tulevat sitten suomessa muistuttamaan meitä joka päivä tästä ihmeeellisestä ja lämpimästä Espanjasta.

Ps. Lila ja Luna täyttivät 13. päivä vuoden <3 Vietämme kaikkien kolmen syntymäpäiviä tulevana lauantaina ja siitä tulossa postaus erikseen. Nyt lähdemme hakemaan Oskaria lentokentältä! Ihana saada kauan kaivattu Oskari-setä vihdoin tänne!

Kaikkea mitä mieleen tulee

2011-12-06T03:03:00.000-08:00

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Siellä Suomessa ilmeisesti on valkoisena maa jälleen, joten teilläkin varmaan kaunista. Täällä aurinko paistaa ja päivisin lämpötila nousee 17 asteeseen. Jännä, vaikka on "talvi" niin suurimmaksi osaksi puissa on lehdet, eikä eroa paljon kesään ole. Edelleen siis vihreässä ja kauniissa ympäristössä saamme elellä. Ihana paikka kyllä sään osalta, eikä muutenkaan ole kyllä hirveästi valittamista!

Meidän viime päivät ovat menneet lääkärireissuilla; olemme kontrolloineet Lunan silmänpainetta, joka on hieman kuukauden takaisesta kohonnut, mutta vielä aika hyvissä lukemissa. Luna on reipas tyttö ja terveenoloinen tyttö :)

Meidän kaksi karvaista ystäväämme joutuivat myös eläinlääkärille. Nappi sai korvatulehduksen ja Pikkunen niveltulehduksen. Pikkusta ei niveltulehdus paljoa paina, kun kissa sattuu eksymään pihalle, mutta muuten muistaa linkuttaa ja varoa jalkaansa. Lääkkeethän saa makkaraan piilotettuna, eli jos oikein fiksu on tämä meidän koira, niin niveltulehdushan ei parane koskaan. :)

Meillä on kaksoset kasvaneet hurjasti tämän syksyn aikana. En muistanut varmaan kertoakaan, että kaikki syö nykyään kotiruokaa ja yleensä ihan sormiruokaa. Onhan se sotkusta puuhaa, mutta hienosti tytöt osaavat ja tykkäävät itse napostella ruoat ja leivät ja itse osaavat myös hienosti nokkamukista juoda. Purkkiruokia ei siis meillä ostella enää ollenkaan, ja se jos jokin tuntuu hienolta edistykseltä, sillä niiden olemassaolo aikoinaan kertoi juuri siitä miten rankkaa on, ettei jaksa tai ehdi edes ruokaa tehdä.

Tälläinen suurinpiirtein on meidän päivärytmi:

n: kello 8.00 herätään ja syödään aamupalaksi puuroa, leipää ja maitoa.
Aamiaisen jälkeen mennään ulos leikkimään ja kaksoset tulevat ensimmäisille päikkäreille kello 10 aikaan. Lumi askartelee tai leikkii tässä välissä ja meillä alkaa kattilat porista liedellä.. :) Kaksosten nukkuessa siivoillaan lattiat, pestään pyykkiä jne..

n. 12.00 kaksoset heräävät ja sitten syödään lounas.

13.00 Lumi päiväunille

14.30 Kaksoset syövät välipalan ja menevät toisille päikkäreille. Lumi heräilee.
Kaksoset heräävät 15.30-16.00 ja sitten syödään päivällinen ja mennään ulos leikkimään.

17.30 Lila saa usein väsymyskohtauksen joka kestää puolisen tuntia. Kun tämä on "kohtaus" on selätetty huomiolla ja lämpimällä sylillä, Lilasta tulee taas iloinen oma itsensä ja jatkaa leikkejä siskojen kanssa. :)

18.00 syödään iltapuuro leipä ja maito sen jälkeen pyjamat päälle ja hetkeksi leikkimään.

Nukkumatti saapuu 19.00 -19.45... Ja jos hyvin menee, kuten on mennyt pari viikkoa jo, tytöistä kuulee seuraavan kerran vasta aamulla. (viimeyönä tosin Lilalla oli joku hätä, eikä meinannut saada unenpäästä enää kiinni, mutta tällaista onneksi tapahtuu enää harvoin ja tänäänkin herättiin vasta 9.00!)

Univelasta ei ole tietoakaan enää. :)

Kaksoset alkavat pikkuhiljaa siirtymään yksiin päiväuniin ja pian he nukkuvat ne yhtäaikaa Lumin kanssa, mikä edelleen helpottaa ja antaa meille hetkeksi hiljaisen hetken päivisin.

Meillä suunnitelmat ovat sen verran selvinneet, että palaamme Suomeen maaliskuun alussa. Täällä on ollut ihanaa ja leppoisaa ja sää on mitä parhain. Koti tämä ei kuitenkaan ole, mutta aina tänne voi palata pitkille lomille jos tahtoo katkaista vaikkapa pitkää syksyä.

Jos jollakin kiinnostaa tällainen ulkomailla asumisen vaihtoehto yksin tai perheen kanssa, voin kertoa teille pian siitä kaiken minkä tiedän. Tänne tuleminen ei todellakaan ole mahdottomuus tai mikään ihmeellinen juttu edes. Täällä, tai oikeastaan tuossa lähellä Fuengirolassa, löytyy PALJON Suomalaisia ja katukuvassa tuntuu, että puolet ovat suomalaisia. Tämä ei välttämättä plussa, mutta tarkoittaa sitä, että täältä on mahdollisuus saada töitä, jos et puhu espanjaa. Täältä löytyy myös tukiverkot, suomalainen koulu, suomalainen lääkäri, kaupat, pieni kirjasto seurankunnan yhteydessä ja suomalainen ravintola, josta saa todella herkullista ruokaa! Nyt jos kiinnostaa, voi esittää tähän liittyen kysymyksiä, joihin vastaan sitten tulevassa postauksessa.

Palataan!

Viikon ilmeet

2011-12-02T04:51:00.000-08:00

200 lukijaa

2011-11-28T05:39:00.000-08:00

I´ll drink to that!

Päivän asu

2011-11-24T12:31:00.000-08:00

Tähän upeaan asukokonaisuuteen tarvitaan luovuutta, kasa puhtaita pyykkejä ja äidin vanhat virttyneet pikkupöksyt. Ollaan kuin hienompikin leidi konsanaan!

"siskolle ei keksitty mitään repäsevää"

"ihastella saat tästä ihan läheltä"

<3 Terveisin muotibloggari Lila Vadelma

Niin väärin.

2011-11-22T14:02:00.000-08:00

Luin juuri mtv3.fi tämän uutisen ja tuntuu nyt tosi pahalta. Näen vaan mielessäni noiden viattomien pienten tyttöjen ruumiit ruumishuoneella. Miksi?

Oletetaan, että äiti teki sen. Masentuneena ja harhaisena ihminen kykenee juuri tähän pahimpaan; surmaamaan omat lapsensa. Uskon, että moni hakee apua, mutta ei saa sitä. Vanhempana häpeää myös pyytää apua, sillä "itsehän on lapset hommannut", eikä nyky-yhteiskunnassa pidetä huolta enää toisista, vaan tärkeintä on se miten itse voi.

Meidän perheessä koettiin todella raskaita aikoja, kun molemmilla kaksosista oli koliikki. Saimme unta 4-3h yössä ja senkin pätkissä. Minun piti imettää kahta. Päivällä ei nukuttu, kun esikoinen nukkui tyttöjen kanssa eri aikaa.
Riideltiin Jossen kanssa ensimmäisiä kertoja kunnolla, oltiin väsyneitä, sekaisin unenpuutteesta ja ihan loppu. Pyydettiin apua ja sen olisi saanut 165-500e yöksi. Emme suostuneet maksamaan: Mielestämme kunnan tehtävä on pitää huolta perheistä, joilla on todellisia vaikeuksia. Kuuluu terveydenhuoltoon.

Apua olisi saanut KAHDEN KUUKAUDEN KULUTTUA! Meidän olisi pitänyt päästä nukkumaan HE-TI.

Jaksoin päivästä toiseen juuri laskemalla päiviä. "jos koliikki loppuu kolmen kuukauden iässä, enää neljä viikkoa, enää kolme viikkoa...enää viikko...jaksa jaksa.."
Muutaman kerran saimme apua ystäväpariskunnalta ja Jossen äidiltä, jolloin menimme hotelliin yöksi.
Koliikki loppuin maaliskuun puolessa välissä, eli sitä kesti yhteensä kaksi kuukautta. Univaikeudet eivät loppuneet siihen, vaan valvoimme öitä vielä toukokuun alkuun saakka. Sitten aloitimme unikoulun ja unet paranivat samantien.

Keväällä meillä alkoi käymään kerran viikossa Lunan syömishäiriön vuoksi psykiatrinen sairaanhoitaja. Hän ei Lunaa voinut auttaa käynneillään, Lunan suu pysyi kiinni, mutta minä sain purkaa hänelle mielipahaani. Sanoinkin hänelle useampaan otteeseen, että "onneksi nämä lapset syntyivät meille, joku heikompi olisi saattanut tehdä hirveitä" Ja noin oikeasti tuntui.

Ymmärrän että tietyille aloille, kuten taiteilijoille apurahat ovat todella tärkeitä, mutta ei ole mitään tärkeämpää kuin ihmishenget, isommat ja ne pienemmät. Kun kunnilla on käyttää rahoja, pyytäisin että ne suunnattaisiin oikein. Oikeasti tärkeisiin asioihin, hyvinvointiin ja etenkin perheisiin, joilla nykypäivänä ei ole rahaa saati apuja -mummot ja papatkin kun ovat vielä yleensä itse työelämässä.

Olen suunnitellut perustavani ringin koliikkiperheille. Kun saan omat lapseni hieman isommiksi, voin aivan hyvin antaa jollekin koliikkilapsen vanhemmille vapaan yön, että saavat nukkua ja ladata akkuja. Toivon, että vapaaehtoisia valvojia ilmoittautuu sitten mahdollisimman paljon. Yksi tai kaksi yötä unta voi kuulostaa vähältä, mutta se voi olla ratkaisevaa sen kannalta väsähtääkö mamma lopullisesti sohvan pohjalle, eikä nousekaan enää ylös. Lapset saavat kasvaa kotona, kun pidetään huolta myös muista vanhemmista, kuin myös meistä itsestämme.

Pyytäkää apua ja vaatikaa sitä. Olkaa rehellisiä kuinka lopussa olette, jos tuntuu ettette enää jaksa.
Jos apuja ei saa, niin sitten ajatukset kohti parempaa huomista ja vaikka hampaat irvessä -näillä meillä mentiin.

Elämä voittaa.

Vauvoille ohje: nukkukaa ja antakaa vanhempien nukkua <3

Auttakaa te mainiot mammat!

2011-11-22T00:56:00.000-08:00

Hei kaikille! Täällä riittää edelleen hulinaa ja vilinää :)

Lila ja Luna seisovat tukea vasten ja Lila seisoo useita sekunteja ilman tukea, mutta ensiaskelia ei vielä ole uskaltanut ottaa. Hauska myös, että meidän pikku Lila on alkanut jo sanomaan sanoja, kuten "pappa", "kaisu", "kakka" ja "nappi".
"Kakka" on ehdoton lemppari.

Luna voi hyvin ja tulee kehityksessä hieman Lilan perässä. Lunan kanssa on nykyään niin helppoa, kun silmä toimii ja ruoka maistuu. Paljon ollaan sisällä, sillä silmä ei kestä kirkasta valoa ollenkaan, mutta nyt opetellaan aurinkolaseihin, joten kohta varmaan päästään enemmän ulos.

Lumi taas sitten..huh huh, mikä pieni pippuri se tyttö on! Ihan hirveä uhma taas ollut päällä muutaman päivän. Jatkuvasti pitää tehdä tuhmia ja kerjätä huomiota. Lumi puree, läpsii, potkii, tönii tyttöjä kumoon ja heittelee tavaroita mielenosoituksena. Tässä on kyllä kaikkien hermot koetuksella ja ikävintähän se on kaksosille, jotka saavat kärsiä eniten. Lumille kyllä pidetään kuria, mutta tuntuu, ettei mikään auta! Ei auta, vaikka hänet laitetaan miettimään huoneeseen yksin kolttosiaan, sillä sinne hän kävelee mielellään itse hymysuin, kun on niitä tehnyt. Anteeksikin pyytää yleensä ihan hyvin. Katumusta ei vaan näy. Ihan mahdoton tyttö! Kiristys ja lahjonta ollaan myös kokeiltu..

Miten teillä muilla on pärjätty uhmaikäisen kanssa? Mitkä keinot ovat tepsineet?

Jos rakastat mekkoja..

2011-11-18T13:06:00.000-08:00

..käy ihastelemassa www.modcloth.com. Olipas mieletön määrä erilaisia, erikoisia, myös rumia ja uskomattoman ihania mekkoja. Jatketaan ikkunaostoksia netissä...heihei --->

Ankkalammella

2011-11-14T05:31:00.000-08:00

Ihanaa isänpäivää Isille ja Papalle!

2011-11-13T01:37:00.000-08:00

Ei palele pientä nuhanenää

2011-11-10T04:14:00.000-08:00

Kuvassa meidän pieni ja suloinen Lila. Kyllä täällä Espanjassakin on ilmat viilenneet! Päivisin on todella lämmin, mutta illat ja aamut ovat kosteita ja kylmiä. Oli siis aika kaivaa kaapista lämpimät sukat ja nutut.

Kiitos kiitos kiitos!

2011-11-08T08:50:00.000-08:00

Tänään vasta selvisi: Kysta hyvälaatuinen!
Tuskallista oli odotella näin pitkään tuloksia ja pelätä pahinta, mutta nyt toistaiseksi olen saanut huokaista helpotuksesta! Toinen 4mm patti kaulassani on kuulema "jotain kudosta", joka pitää myös tutkia, siinä ei siis ole kyse kystasta, mutta se selviää myöhemmin. Nyt selvitellään missä minut leikataan, täällä vai Suomessa. Kiitos tuestanne! <3

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa

2011-11-06T05:41:00.000-08:00

Hei murut! Pienet kultakimpaleeni nukkuvat, joten voin kertoa teille viikostamme, joka ei nyt ollut muuten mitenkään erikoinen, mutta tunteeni ja ajatukseni ovat uineet niin syvissä vesissä, etenkin iltaisin, että tämä viikko on omalla tavallaan ollut hyvinkin erityinen. Pelko omasta sairastumisesta on saanut minut miettimään omaa elämääni ja sen rajallisuutta. Olen ollut hirmu onnekas monessa asiassa; minulla on ihanat vanhemmat, veli ja sukulaiset. Muutama tärkeä ystävä ja yksi paras <3 Olen löytänyt todellisen rakkauden ja saanut kolme suloista tytärtä. Olen osannut olla omassa elämässäni utelias, rohkea ja luova. Minulla on siis ollut hyvä elämä.

Mutta ei, en suinkaan ole vielä kuolemassa -jos jotain vakavampaa on, minulla on paljon hyviä syitä taistella.

Maanantaina lähdin Fuengirolaan ostoksille, mutta eipä siitä tullut mitään. Kävin tiedustelemassa klinikalta jatkotutkimuksia ja valittelemassa hengenahdistuksista ja yhtäkkiä olinkin jo isossa sairaalassa neula kaulassa.
Menemättä herkullisiin ykstyiskohtiin, kysta tyhjennettiin ja samalla otettiin ohutneulanäyte. Lääkärini sanoi, että myös toisella puolen kaulaa on joku 4mm juttu, joka pitää myös myöhemmin tutkia ja kirurgi oli ollut sitä mieltä, että kilpirauhaset pitää joka tapauksessa poistaa kokonaan, sillä siitä oleva kystä on suuri. Perjantaina kyselin tuloksia, jotka olivat saapuneet, mutta niitä ei puhelimessa kerrottu. Lääkärini oli jo lähtenyt, eikä sihteerin mukaan edes toinen lääkäri voinut kertoa tuloksia ja sanoi, että näitä ei kerrota mielellään puhelimessa muutenkaan. Tämä tuntuu omituiselta, sillä olisihan sihteeri voinut sanoa jos kaikki olisi ok..? Tulokset saan siis tietää huomenna ja valehtelisin jos väittäisin ettei pelota. Pelottaa niin paljon.. Mutta oli mitä oli, ennusteet ovat pahimmassakin tapauksessa hyvät ja jos olen tullut yhtään "suureenpieneen" äitiini, niin sisua ja taistelutahtoa riittää.

Luna, meidän pikku pullukka, kävi myös silmälääkärillä. Aijai, että tämä mamma hyrisee vieläkin onnesta, että edelleen paineet ovat silmässä alhaalla, kymmenen tienoilla ja silmä voidaan ainakin toistaiseksi pitää.

Oliivipuu

2011-11-04T02:13:00.000-07:00

Vaalitaan

2011-10-31T02:32:00.000-07:00

Heippa! Pahoittelen heti alkuun kuvien laatua, onneksi kuitenkin kännykkä on tallentanut meidän romanttisen illan reilu viikko sitten. Juhlimme Jossen synttäreitä varaamalla sviitin hotellista ja tilaamalla huonepalvelusta ruoat. Mitä sitä muuta totaaliseen rentoutumiseen tarvitaankaan, kuin olla vain rakkaan lähellä, syödä hyvin, lillua poreammeessa viinilasista välillä siemaillen :) Lapset olivat nannyjen hellässä huomassa kotona. Kiitokset vain Kaisulle ja Jekulle! Ja tietenkin myös Josselle ihanasta illasta ja ihanasta elämästä yhdessä - Rakastan sinua hurrrjan paljon!

Tänään lähden Fuengirolaan shoppailemaan joululahjoja ja illasta jumppaan. Otettiin koko poppoo salikortit pari viikkoa sitten ja olen aloittanut jälleen karppauksen, se kun ei viimeksi ihan onnistunut. Jospa nyt sitten pääsisi vaikka Jouluksi eroon ylimaaräisistä makkaroista :)

Ihan ilman huoliakaan en ole saanut olla: löysin kaulasta, kilpirauhasen kohdalta ison patin ja kävin lääkärillä ja lääkäri lähetti verikokeisiin ja ultraan. Verikokeissa leukosyytit oli 9800, kun ne normaalilukemilla on kuulema 4000-5000. Eli arvoni ovat ylärajoilla. Säikähdin totaalisesti, mutta ultrassa käytyäni luulin, että se on struuma, joka ei ole vaarallinen. Suomalainen lääkärini kuitenkin soitti parin päivää sitten, että nyt pitäisi ottaa ohutneulanäyte. Kun ihmettelin syytä, hän sanoi, että se on n.3cm x 3,7cm kokoinen kysta. Tällä viikolla otetaan ohutneulanäyte, ettei vaan ole mitään vakavampaa. Lääkäri sanoi, että kystalle täytyy jokatapauksessa tehdä jotain, koska on niin suuri. Jos hyvänlaatuinen, niin uskoisin että tyhjentäminen neulalla riittää, mutta jos näytteistä löytyy jotain ässällä alkavaa, niin varmaan sitten tulemme Suomeen leikkaamaan. Näin meillä. Vuosi 2011 on kyllä ollut meidän perheelle melkoinen koulu. Jospa se seuraava vuosi olisi helpompi ja huolettomampi..

2011-10-11T06:17:00.000-07:00

Lämmin tervehdys kaikille!

Nyt on uusi "nanny" saatu taloon ja täytyy kehua, että on todella fiksun ja sympaattisen oloinen nuori nainen! Onhan se aina riski, kun vieraita ihmisiä tulee taloon. Jatkuvasti kun ollaan saman katon alla, niin toivoisi, että kemiat pelaa. Nyt tuntuu, että meillä on hyvä poppoo koossa ja tästä on hyvä jatkaa! Apua tarvitaan varmasti vielä ainakin vuosi, ehkä pidempäänkin. Kolme pientä on sellainen lauma, ettei yhden mamman kädet meinaa riittää -saatikka silmät!

Lila ja Luna menee hirmusta vauhtia jo ja tytöt nousevat jo seisomaan huonekaluja vasten. Ihanaa, että kehittyvät, mutta jatkuvasti pitää olla tarkkana että pesue on näköetäisyydellä. :)
Hurjaa vauhtia tytöt siis kasvavat ja kehittyvät nyt. Kummallakin puhkesi sama hammas viikon sisällä! Lila toistelee jo sanoja perässä ja Luna ryömii ja konttaileekin jo useamman metrin.

Meillä on elämässä nyt sellainen tyyni vaihe menossa. Tämä on ihana kirjoittaa tänne: minulla ei ole teille nyt huonoja uutisia. Lunan silmä näyttää toimivan ja hän syö tällä hetkellä eniten tytöistä. Terveyshuolia ei ole ja nyt vaan keskitytään seuraamaan ja tukemaan tyttöjen kasvua ja kehitystä.

Lumilla on edelleen uhma, mutta vähän helpottanut. Pitää vain ottaa Lumi mukaan kotihommiin ja tyttöjen hoitoon ja antaa siitä hyvää palautetta. Luppiksen ei tarvitse sitten niin kovasti yrittää saada sitä huomiota tekemällä kolttosia. Lumi puhuu ihan uskomattoman paljon ja osaa loruja ja laulujen sanojakin jo. Ihana joskus kun laulan, niin Lumi osaa tulla mukaan laulamaan jotain pätkiä. Meillä tullaankin varmasti laulamaan tulevaisuudessa paljon! Musiikista saa ihmeellistä voimaa.

Moni varmasti haluaa tietää millaista täällä Espanjassa on. Itsehän olen niin kiinni kotona ja tytöissä, että tuskin aina edes muistan missä asutaan. Hirveesti en ole päässyt kiertelemään, mutta onhan tämä keli ihan uskomaton. + 27°c koko tämä viikko, eikä täällä ole satanut kuin kerran, sinä päivänä kun tulimme ja siitäkin on jo 1,5 kuukautta.
Meidän puutarhakin on nätti ja hyvin hoidettu -kiitos puutarhureille, jotka tulevat kolmesti viikossa sitä hoitamaan ja putsaamaan (kuuluvat vuokraan). Harmi etteivät koirankakkoja kuitenkaan korjaa, eli se homma on toistaiseksi vielä nakitettu mulle! :)
Iltaisin kun saadaan tytöt nukkumaan, istumme yleensä iltaa terassilla. Se on jotakin sellaista mitä suomessa tuskin näinä aikoina voi enää tehdä. Täällä iltaisinkin on n. 20°c ja kynttilät ja viinilasi lämpimässä illassa on jotakin aivan ihanaa.
Mutta, niin kateellisia kuin te varmaan siellä kotimaassa olettekin, myönnän, että mulla on jo ikävä sinne takaisin. Haaveilen jälleen oman kodin rakentamisesta ja sellaisesta yksinkertaisesta elämästä mitä Suomessa on. Täällä on niin hirveästi kaikkea, että tuntuu ettei mistään saa kiinni ja vaikka tekisit mitä, niin mitään et tee, koska tekemättömiä asioita on niin paljon. Ymmärrättekö? Varmasti ajan kanssa, kun paikkoihin ja mahdollisuuksiin olisi tutustunut paremmin, isossakin paikassa tulisi ne omat pienemmät ympyrät ja lempipaikat.
No, me elellään ja nautiskellaan täällä nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Jos ikävä yltyy todella kovaksi, niin pakkohan sinne pohjolaan on sitten palata. Jos kotiudutaan tänne, niin kukatietää saatetaan jäädäkin tänne pysyvästi.

Kuten aikaisemminkin, palataan, kunhan ehditään! Heippa!

Päiväkylpy

2011-09-29T07:14:00.000-07:00

TUTTIEN TUTTI!

2011-09-28T06:18:00.000-07:00

Täällä tapahtuu!

2011-09-27T09:02:00.000-07:00

Tämä mamma ihan ihmeissään: Meidän Luna Lullukka konttaa!!

Ja eilen Lila Lillukalle puhkesi ensimmäinen hammas!

Meillä ollut täällä melkoisen kiireistä, joten en ole ehtinyt tänne päivittelemään vielä kunnolla. Pikaisesti nytkin kirjoitan, ennen kuin pitää mennä tyttöjä valmistelemaan höyhensaarille :)

Luna voi nykyään todella hyvin: hän syö ihan hirmusesti ja kirii selvästi Lilaa painossa. Hän on tyytyväisempi ja uteliaampi ympäristöstä, mikä näkyy ihan huimana kehityksenä. Vasta pari viikkoa sitten oppi istumaan ja tänään alkoi konttamaan -ja ennen Lila-siskoaan! -Jopa aikaisemmin kuin Lumi! Uskomaton kiri! Hyvä Luna!
Lilalle tuli tosiaan ensimmäinen hammas eilen ja Luna tulee hyvää vauhtia hampaissa perässä.

Lumi Luppanalla on ihan hirveä uhmis, mutta tätähän on ollut jo keväästä asti. Ei auta kun yrittää kestää ja opettaa. Nyt istutaan jo välillä rangaistuspenkillä ja sitten pyydetään anteeksi ja pusutellaan. Kyllä se tästä! Ei näin temperamenttisistä vanhemmista voi tulla kovin lauhkeita lapsukaisia ;)

Kiitos kaikille au pairin paikkaa hakeneille! Olemme löytäneet sopivan ihmisen jo työhön, eli hakemuksia ei kannata enää lähettää!

Palataan, kunhan ehditään!

au pairille paikka vapaana!

2011-09-19T03:14:00.000-07:00

Etsimme au pairia pikaisesti!

Mukanamme lähti tänne Espanjaan kaksi au pairia Suomesta. Toinen sai Amorin nuolesta kuukautta ennen lähtöä ja ikävä Suomessa asuvaan poikaystävään on ollut niin suuri, että hän on päättänyt valita rakkauden ja palata takaisin Suomeen.
Haemme ahkeraa, oma-aloitteista ja rempseää tyyppiä, jota ei kakkavaipat tai kolmen pienet kiukkukohtaukset säikäytä. Työtä tehdään nopealla tempolla silloin kun töissä ollaan, vapaalla saa tehdä mitä haluaa -mahdollisuuksia täällä on paljon!
Leikkimieltä ja huumorintajua tarvitaan tässä hommassa ja ei huono jos on kokemusta pienten lasten hoidosta, mutta ei pakko. Asenne ratkaisee, sillä toisella au pairillamme, Kaisulla, ei ollut kokemusta ollenkaan pienistä, mutta hän on pärjännyt ihan loistavasti tässä vaativassa poppoossa!
Jos lukijoissa on joku jota homma kiinnostaa tai teillä on joku tuttu joka etsii tällaista mahdollisuutta, ottakaa yhteyttä kolmepientaporsasta@gmail.com

Kirjoittakaa vapaamuotoinen hakemus puh.nro:n ja kuvan kanssa, otamme hakemusten perusteella sitten yhteyttä. Työ alkaa heti!

Halutessanne, voimme antaa myös nykyisten au pairiemme yhteystiedot, jos joku hakijoista haluaa haastatella heitä tästä hommasta :)

Luppiksen aamupäivä

2011-09-15T04:39:00.000-07:00

Uusi kotimme Espanjassa!

2011-09-06T01:23:00.000-07:00

Nyt se vihdoin on totta. Asumme Espanjassa, Marbellassa!
Olen pitänyt teidät totaalisesti pimennossa suunnitelmistamme, sillä päätin että kerron tästä blogissani vasta kun olemme todella täällä. Ajattelin, että jokin menee mönkään vielä -meillä kun on ollut niin huono tuuri viime aikoina.

Ystävämme pitivät meille kivat läksiäiset ja tässä muutamia kuvia niistä :)

Hello Kittyn päässä oli karkkia, sanakirja, vähän jotain vahvempaa juomista meille vanhemmille ja lumille pikkuylläreitä.

Juotiin sangriaa, syötiin espanjalaisia juustoja ym. Kiitos ystävät rakkaat! Ihana ylläri!

1.9 torstaina olimmekin sitten lasten ja lastenhoitajien kanssa jo ajelemassa Kuopiosta lentokentälle.

Ja sitten edessä oli viiden tunnin lento Malagaan..

Muutama kuva uudesta kodistamme! Lisää kuvia näätte pian, kun saamme tavarat vain paikoilleen. Kaikki tytöt ovat olleen Suomesta asti hirveessä flunssassa ja nyt vasta alkaa olemaan helpottamaan päin. Täällä ollaan valvottu yöt ja päivät yritetty jaksaa hoitaa kolmea kipeää lasta. Ei siis helpoin alku mutta toivotaan, että nyt oltaisiin sitten jonkin aikaa ilman sairasteluja.

Huone 10.

2011-08-21T02:28:00.000-07:00

Lupasin kertoa teille yöstäni Espanjalaisessa hotellissa.

Tiedättehän tunteen, kun menee johonkin paikkaan, mikä saa tuntemaan olon heti epämukavaksi, mutta ei osaa selittää syytä?

Tämä pieni designhotelli sijaitsee pikkukaupungissa nimeltä Altea ja siinä on ainoastaan kymmenen huonetta. Hotellin historia en löytänyt netistä, mutta muistelimme Jossen kanssa, että kyseisestä hotellista tuli joskus tv:stä ohjelma. Ohjelmassa näytettiin brittipariskunnan elämää, heidän kunnostaessaan vanhaa rakennusta, joka kesken rakennustöiden sortui ja vain osa raunioista jäi lopulta uuden hotellin rungoksi.

Saavuimme hotelliin lauantaina ja majoituimme ensimmäisen yön huoneessa numero kolme. Jos itse alue hyvin vanhoine rakennuksineen ja niiden maalia rapisevine seinineen tuntui siisteyteen ja puhtauteen tottuneena hieman vieraalta. Lähellä sijaitseva meri tuoksui kosteana nenään ja hotellissakin ilma oli tunkkaista ja paksua.
Menimme huoneeseen ja säädimme ilmastoinnin täysille ja yritin rentoutua matkan jäljiltä ja olla välittämättä katon maalin läpi puskevasta kosteusvauriosta. Illan vietimme rannan ravintoloissa ja muutaman viinilasin jälkeen uni maistuikin hyvin.
Seuraavana päivänä vaihdoimme parempaan huoneeseen, numero 10. Huone sijaitsi ihan ylimmässä kerroksessa ja siinä oli iso kylpyamme ja oma terassi. Mielestäni missään koko kaupungissa ei ollut hyvää feng shuita, missään ei tuntunut puhtaalle vaan jatkuvasti oli jotenkin likainen tunne, sellainen, että tämä ei ole minun paikka. Samoin Jossekin koki. Huone kuitenkin oli kivasti sisustettu ja ensimmäisenä otin pitkän kylvyn ja päikkärit Jossen kanssa.
Illalla toistimme ravintolakierroksen ja jälleen puolenyön jälkeen palasimme hotellille nukkumaan.

Ehdin juuri saada unen päästä kiinni, kun heräsin siihen, että pienen ikkunamme takana rapisi. Huomasin, että epähuomiossa ikkuna oli jäänyt kokonaan auki kylvyn jäljiltä ja pyysin Jossea sulkemaan sen. Olen maailman suurin pelkuri, en mielellään mene katsomaan jos kuulen kotonakin jotain ääniä, vaan pistän jonkun toisen aina asialle.
Josse sulki ikkunan ja sanoi siellä vain sisiliskon lämmittelevän ikkunalaudalla. Ehdin jo ilmeisesti sen verran säikähtää, että kun Josse jo hyvää vauhtia lipui höyhensaarille, minä makoilin silmät suurina sängyssä ja mietin miten epämukavalta ihmisestä voikaan tuntua.
En yleensä ajattele tai pelkää kummituksia, mutta nyt tuntui tosi vahvasti siltä, että siellä huoneessa oli joku muukin kuin vain me. Tiedättehän joskus, kun vain vaistoaa, että joku katsoo sinua tai joku tulee huoneeseen, vaikka mitään ei kuulisikaan? Tunsin joka solulla, että joku kolmaskin on siellä huoneessa.

Tämän olisin vielä ymmärtänyt selittää itselleni vilkkaalla mielikuvituksella, mutta kun yritin saada unta, aloin tuntemaan kuinka jokin kosketti, jalkaani, kättäni ja hiuksiani. Välillä peitto painuin yhtäkkiä kuopalle kuin jokin olisi istunut siihen. Kun yritin vaihtaa asentoa ja nostaa toista jalkaani, sen nostaminen tuntui täysin mahdottomalta, ihan kuin jokin olisi istunut sen päällä. Toista jalkaa pystyin liikuttamaan ihan normaalisti.
Pari tuntia kului ja makoilin edelleen silmän suurina pelosta sängyn pohjalla. Tuntui kuin olisin tullut jonkun toisen reviirille. Toivoin vain, että yö olisi äkkiä ohi ja pääsisin nukkumaan päivän valjettua. En uskaltanut nukahtaa, mutta lopulta ilmeisesti niin vain kävi.

Heräsin hiestä märkänä ja sydän pampatti rinnassa ja revin peittoa.

Olin nähnyt järkyttävää painajaista:
Olimme nukkumassa samassa hotellihuoneessa, samassa sängyssä ja Josse nukkuin vieressäni. Jokin voima alkoi vain vetämään peittoa päältäni sängyn jalkopäätyyn ja peitto vain valui kuin itsestään pois. Säikähdin ja revin peittoa takaisin ja jokin veti samalla sitä pois. Olin unessa ihan paniikissa ja ihan yhtä paniikissa heräsin. Oli vielä yö.

Ehdin muutaman sekunnin miettiä, oliko kyseessä uni vai oli jokin oikeasti vetänyt peittoa, sillä revin sitä takaisin silloin kun heräsin.
Sydän hakkasi ja vannoin mielessäni, että "toista yötä en tässä huoneessa vietä!"
Silloin samassa Josse nousi kuin aave kevyesti ylös silmät auki, katsoi pirullinen ilme kasvoilla joka puolelle huonetta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä ei voi tapahtua minulle! Nyt se henki on mennyt häneen ja nyt se laittaa Jossen tekemään jotakin hirveää. Huusin "Josse, Josse" ja hakkasin häntä nyrkeillä hereille. Josse käänsi pään minuun päin ja hänen ilme oli edelleen ihan outo. Hymyili pirullisesti. Hän ei näyttänyt ollenkaan itseltään, vaan ihan kuin olisi ollut joku toinen. Sitten kääntyi hitaaasti takaisin nukkumaan, mutta hymähteli oudolla sävelmällä kolme kertaa.

Kun ensimmäiset auton äänet kuuluivat aamu viideltä ja aamu alkoi sarastaa, uskalsin nukahtaa.

Josselle kerroin yöstäni aamulla ja hän ei muistanut mitään. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että koko yhteiselomme aikana hän ei ole kävellyt unissaan tms. ja juuri tuona yönä tapahtui tuollaista.

Yölliset tapahtumat naurattivat jo seuraavana päivänä. Kun Josselle kertasin tapahtumia useaan otteeseen, hän kysyi naurahtaen että "minä vuonna sinä sekosit?". Silloin tajusin, että minulla taitaa olla vain erityisen vilkas mielikuvitus...

Siihen hotelliin en silti koskaan varmasti palaa.

Paljon kaikenlaista..

2011-08-13T02:42:00.000-07:00

Lämmin tervehdys!

Pahoittelen, etten ole ehtinyt päivitellä tänne kuulumisia. Jos aikaa olisi, tekisin tätä päivittäin, mutta ei ole ollut aikaa, eikä voimia.
Paljon on tapahtunut sitten viimeisen postauksen.. Jos olisin tullut kirjoittamaan tänne kolme viikkoa sitten, olisin kirjoittanut onnellisena siitä, että tyttäremme Luna vihdoin syö ja kaikki tuntuu valoisammalta. Mutta ainahan se elämä muistuttaa, ettei se mene niin helposti. Kun koetellaan, niin koetellaan kunnolla. Me voidaan vain odottaa sydän kylmänä, että mitä seuraavaksi.

Mutta aloitanko ihan alusta, eli mitä tapahtui viimeisen postauksen jälkeen?

Loma Alteassa
Lähdimme Jossen kanssa ihan kahdestaan kolmeksi päiväksi Espanjaan, Alteaan, heinäkuun alussa. Majoituimme pienessä hotellissa, jossa on vain kymmenen huonetta. Siirryimme toisen yön jälkeen huoneesta 3 hieman parempaan huoneeseen. Tämä huone numero 10, antoikin sitten sellaisen yön, että kerron teille siitä joskus ihan omalla postauksella. Jos joku on katsonut paranormal activityn, niin yöni oli kuin siitä elokuvasta. Ihan selkäpiitä karmiva ja pelottava.

Muuten kiertelimme alueella ja vietimme iltaa viinilasin äärellä rantabaareissa ja ravintoloissa. Teetimme myös katutaiteilijalla meistä piirustuksen, joka saa varmasti paikan meidän kodissamme.
Loma, vaikka oli lyhytkin, teki hyvää minulle ja Josselle ja lapsiakin tuli niin hurja ikävä, että oli taas sitten kiva palata kotiin.

Luna lullukka
Lunalle laitettiin kesäkuussa nenämahaletku ja kuukauden jälkeen, heinäkuussa kokeilimmekin pulloa, joko siihen liittyvä stressireaktio olisi unohtunut. Oli ihana huomata, että Lunalle maistui maito ja velli pullosta vihdoin monen kuukauden jälkeen. Otimme letkun pois ja ajattelimme, että syömishäiriö oli nyt ohi. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä silmän kesäkuinen leikkaus ei onnistunut ja paine silmässä nousi.

Reilu viikko sitten Luna lopetti jälleen syömisen ja jouduimme laittamaaan taas nenämahaletkun. Silmäkontrollissa syykin syömättömyyteen paljastui: Silmänpaineet huiteli viidessäkympissä ja Luna leikattiin heti keskiviikkona. Silmään asennettiin putki, joka poistaa nestettä ja se auttoi paineisiin heti. Luna ei kuitenkaan alkanut parantumaan, vaan huusi välillä täällä kotona hysteerisenä kipuhuutoa ja jouduimme yhtenä yönä viemään hänet KYSiin osastolle, kun ei rauhottunut syliin tai rattaisiin. Sairaalassa ei löydetty mitään syytä huudolle ja Luna pääsi kotiin seuraavana päivänä, mutta nyt torstain kontrollissa selvisi, että asennettu putki oli luiskahtanut väärään paikkaan ja osui verkkokalvoon. Silmälääkäri sanoi että Lunan kipuja ei saada pois ellei häntä leikata ja Luna päätettiin leikata heti seuraavana päivänä. Luna leikattiin jälleen siis eilen perjantaina ja ellen ole mennyt jo sekaisin laskuissa tämä oli viides leikkaus pienellä, joka täyttää tänään 8kk..

Arki tyttöjen kanssa on edelleen todella työntäyteistä, mutta tavallaan helpompaa. Jos saataisiin vielä Luna terveeksi, että hän nukkuisi yöt hyvin, kuten siskonsa, olisimme jo tässä vauva-arjessa selkeesti voiton puolella. Mutta kyllä me jaksetaan! Onnea vielä Lila ja Luna, 8kk.

ps. Huomasin, että minulla on kohta 140 lukijaa. Kiitos kaikille, että olette jaksaneet seurata meidän elämää täällä ja olen saanut teiltä todella paljon kannustavia viestejä ja voimaa sitä kautta. Päivitän tänne niin usein kuin mahdollista, jos joskus menee useampi viikko, en suinkaan ole lopettanut kirjoittamista. Pysykää mukana! :)

Kotieläinpuistossa

2011-07-03T01:55:00.000-07:00

Täällä pienessä flunssassa postailen jälleen. Luppis on mummilla ja tytöt nukkuu, mammalla siis hetki aikaa kertoilla kuulumisia.

Ensinnäkin, Luna voi aika hyvin. Ruoka onneksi maistuu, mutta nesteet menevät edelleen nenämahaletkulla. Kävimme kontrollissa reilu viikko sitten ja valitettavasti silmänpaine oli jälleen noussut.. Niinä päivinä jolloin Luna on selvästi kipeä nostamme lääkitystä ja muutoin menemme nyt seitsemällä lääkkeellä päivässä. Seuraavassa kontrollissa juttelemme mahdollisesta seuraavasta leikkauksesta. Oma oloni menee täysin käsikädessä Lunan hyvinvoinnin kanssa, joten olen onnellinen, että vaikka paineet ovat jälleen korkealla, Luna jaksaa olla iloinen ja syödä soseita ainakin vielä reippaasti.
Kävimme punnituksessa sairaalassa ja kävi uskomaton säkä, kun arvioin hoitajalle, että näppituntumalla Luna painaa nyt 7780g ja kun punnitsimme tytön, hän todella painoi tuon verran! Mukava sattuma ja hienoa että paino on nyt noussut!

Muuten ihan kiva ja tuttuun tyyliin todella työntäyteinen viikko! Lisätyötä hommasi meille Lila, joka eräänä iltana tempaisi Lunalta nenämahaletkun pois. Piti käydä pyörähtämässä Kyssillä, mutta onneksi suostuivat laittamaan letkun osastolla, emmekä siis joutuneet päivystyksessä odottelemaan.

Lumi sai viime viikolla uuden ystävän Ida-neidistä. Ida oli meillä päivän ja rakastaa koiria ja vauvoja ja oli niin tomerana tyttönä heitä kaikkia hoitamassa. Lumikin oli heti hyvää pataa Idan kanssa ja lähdimmekin hyvillä mielin heti aamusta käymään kotieläinpuistossa.
Tämä on jo toinen visiitti sinne tänä kesänä ja myönnän, että minä taidan olla kaikista eniten kiinnostunut niistä eläimistä. Nytkin menin ihan innoissaan katsomaan maasikaa, jonka luulin viimeksi odottavan porsaita, kun sillä oli niin iso maha. Odotin, että siellä porsaat nyt ovat tulleet maailmaan ja pääsen niitä silittelemään. Noh, ei siellä mitään porsaita ollut, eikä enää maasikaakaan. Kun asiaa tiedustelin työntekijöiltä, selvisi että se maasika nimeltään "Tyyne" oli ollut jo 14-vuotias ja hänellä oli ollut kaasumaha. Tyyne oli lentänyt sikojen taivaaseen kesäkuussa. Ei siis pieniä porsaita, mutta olipa siellä Tyynen tarhassa yksi pieni minipossu ja se oli kyllä niiiiin söpö.

Söpö, kuten meidän Luppana :)

Ja söpö, kuten Ida-neiti :)

Miss Libero

2011-07-01T09:35:00.000-07:00

Aurinkoisia kesäpäiviä toivottelee Lila!

Minnan BABY SHOWER

2011-06-25T10:04:00.000-07:00

Pieni ihmeellinen tyttö

2011-06-19T10:58:00.000-07:00

Äitin pieni kulta

Pääsit tänään kotiin sairaalasta. Oli ihana saada sinut kotiin, sillä en ole kokonainen ilman teitä kaikki kolmea lastani. Kaipasin jo hymyäsi pieni Luna.

Olit ollut pari päivää sairaalassa ja kun tulin sinua sitten katsomaan jälleen, ero edellisiin päiviin, viikkoihin ja jopa kuukausiin oli olemuksessasi valtava!
Siellä sairaalaan metallisessa pinnasängyssä makoilit ja naureskelit silmät suurina, ilman kärsimystä pienillä pyöreillä kasvoilla. Otsasi ei ollut kurtussa, huoneeseen tulvi ikkunoista valoa, etkä sitä karttanut. Olin todella ihmeissäni, miten ero oli niin valtava ja sain tietää pian hoitajalta syyn: Silmänpaineesi oli mitattu ja se oli ollut täysin normaalilla tasolla.

Sinuun pieni ei siis enää sattunut.

Näihin aikoihin viime leikkauksen tehon piti alkaakin näkyä ja leikkaus todella kiitoskiitoskiitos auttoi! Emme tietenkään tiedä onko apu pysyvä, mutta ainakin nyt saat olla ihan vain pieni lapsi ja ilman kipuja.

Pohdimme lääkäreiden, psykologin ja puheterapeutin kanssa tilannetta ja päätimme ettemme enää sinua kiusaa pullon kanssa, koska et sitä halua. En siis häiritse enää uniasi, saat nukkua tästä lähin ihan rauhassa. Maito menee masuusi nenämahaletkulla, mutta soseita annan lusikalla, sillä kivun häviäminen toi ruokahalusi takaisin ja olet syönyt viimeiset kolme päivää kuin nälkäinen linnunpoikanen! Ketä nyt haluttaa syödä jos on kipeä? Ymmärrän Luna, ettei sinulle ruoka ole maistunut ja iloitsen nyt että syöt kiinteitä suurella ruokahalulla!

Pian kun opettelemme vielä nokkamukista juomaan maidot, voi olla että tämä kaikki tuntuu vain pahalta unelta, joka onneksemme loppui.

Aina sanotaan, ettei ruoalla saa leikkiä. Yläkuvassa näkyy, kuinka annoimme sinun sairaalassa leikkiä ja sotkea oikein kunnolla päärynäsoseella. Laitoin käteesi sosetta ja annoin sinun itsesi löytää tämä ihana makuelämys vapaaehtoisesti. Tuolloin et vielä syönyt mielelläsi soseita, olisko tämä yksi iloinen ruokailukokemus tuonut ruokahaluasi takaisin? Kuvasta näkee että nautit!

Olet kehittynyt viimeisen viikon aikana hurjasti! Kannattelet päätäsi hienosti ja uskon, että tämäkin johtuu siitä, ettei sinulla ole enää niin paljon kipuja päässä ja silmässä. Silmänpaine voi aiheuttaa todella kovia pääkipuja ja valoarkuutta ja olen nähnyt että niitä sinulla pienellä on riittänyt. Kukapa haluaisi nostaa kasvoja valolle, jos se tekee kipeää? Opit myös kääntymään vihdoin selältä masulle! Fysioterapeutti kertoi, että olet täysin ikäisesi tasolla! Ajatella! Hienoa tyttöseni!

Mamma niin toivoo, että saat olla taas vain pieni ilman kipuja. Kuten taisin jo kirjoittaa joskus
aikaisemmin, sisälläsi on todella kokoajan asunut pieni hymytyttö, joka on vain halunnut päästä ulos.

Parhaita hetkiä tässä elämässä on kuulla nyt jokelteluasi ja naurunräkätystäsi.

Nyt kaikki peukut ja varpaat ristiin, että meidän pieni Luna olisi lapsi numero 2, jolle laserleikkaus olisi tuonut silmänpaineeseen pysyvän avun.

Mustia pilviä

2011-06-14T21:25:00.000-07:00

Luna ei syö.
Tiedossa sekavaa tekstiä.

Lähdimme viikko sitten Lappiin vanhempieni luo kylään. Olin kahden vaiheilla jaksanko tämän katraan kanssa, mutta ajattelin, että tekee hyvää minulle saada vähän muuta maisemaa ja nähdä perhettäni, rakasta ystävää ja sukulaisia.

Loppuviikosta tulikin uskomattomat helteet. Meidän vanhempien mittari näytti 34°c varjossa pahimmillaan ja kaikki tytöt olivat hiestä märkinä vaipoissakin. Ja pieni Luna.. uneen olen viimeiset kaksi kuukautta saanut hälle menemään sen minimin maito/vellimäärän ja kiinteitä hän on syönyt huonosti. Helteillä se neste ei riittänyt, olisi pitänyt saada paljon enemmän.

Ilma viileni ja yritimme Oskarin kanssa syöttää kilpaa häntä uneen, mutta ei. Unessakin kieltäytyi pullosta, joten Luna söi enää 300ml sairaalaa edeltävänä vuorokautena. Veimme isäni kanssa Lunan Lapin Keskussairaalaan ja hän oli verikokeiden perusteella kuivunut. Luna jäi tiputukseen ja seuraavana päivänä häntä tankattiin Kyssiin kuljetusta varten aamupäivä ja sitten lähdimme ajelemaan kotiin.

Lapin Keskussairaalassa lääkärit olivat ihmeissään, että Lunan syömättömyyttä ei ole Kyssissä tutkittu enempää, eikä meille varattu mitään kontrollia sen suhteen kaksi kuukautta sitten. Meidät jätettiin asian kanssa yksin ja lääkärit päätti Kuopiossa että se on psyykkistä. Psykiatrinen sairaanhoitaja on käynyt meillä juttelemassa n. kerran viikossa, mutta Lunaa juttelu ei auta. Itse saan tietenkin purkaa huolia, mutta mielestäni olisi parempi, jos määrärahat suunnattaisiin siihen, että asiaa tutkittaisiin ja lapsi saataisiin kuntoon -sitä kautta vanhempien huolikin hälvenisi. Eikä niin, että lasta ei tutkita, ei auteta ja vanhemmat on romahtamispisteessä yrittäessään saada lapselle menemään riittävästi ravintoa vuorokaudessa.

No lähdimme siis ajamaan Kyssiin ja meillä oli mukana lähete, jolla Lunan olisi pitänyt päästä suoraan osastolle. Niin ei kuitenkaan käynyt; jouduimme päivystyksessä vielä odottamaan lastenlääkärille ja taas selittämään asiat uudelleen. Mulla ahdistaa kertoa aina uudelleen ja uudelleen, että oma lapsi ei syö ja silmän tilanne. Haluttais aina huutaa, että JUMALAUTA LUE SIELTÄ PAPEREISTA!!
Toinen: Onko aina pakko kysyä "miten sinä jaksat?" Minun jaksamisesta ei ole nyt kyse, hoitakaa minun lapsi kuntoon!

Myönnän, että alan oikeasti olla ihan takki tyhjä. Itken jatkuvasti ja olen ahdistunut.
Hirveä katsoa kun oma pieni viaton lapsi on kärsinyt syntymästä saakka, häntä on pistelty ja leikelty enemmän kuin minua ikinä. Äiti työntää väkisin tippoja silmiin ja ne kirvelee. Joku pitää käsistä, ettei toinen pieni pääse hieromaan edes silmään joka on kuin tulessa. Sitten viedään vähän väliä vieraiden ihmisten hoidettavaksi vieraaseen paikkaan, missä on paljon ääniä ja valoja ja äiti käy vain muutaman tunnin päivässä pitämässä sylissä.

Lääkäri sanoi, että tilanne ei ole nyt akuutti, koska Luna on tankattu nesteellä, joten kotiin yöksi. Soittavat aamulla. Luna tuli kotiin yöksi, mutta ei edelleenkään meinannut syödä.
Yhdeltä seuraavana päivänä sain lääkärin kiinni ja lähdin viemään Lunaa sairaalaan tiputukseen ja osastolle jatkotutkimuksiin useammaksi päiväksi.
Nyt aamusta vien Lumin päiväkotiin ja suuntaan muutamaksi tunniksi sairaalaan. Oskari jää Lilan kanssa kotiin. Lunan syömättömyytta tutkitaan nyt puheterapeutin kanssa aluksi, joka katsoo onko kyseessä jokin rakenteellinen vika. Lunahan ei kunnolla osaa niellä edes sosetta, ellei työnnä sitä lusikalla tarpeeksi syvälle. Toivotaan, että asiaan löytyisi vastauksia ja niitä päästäisiin työstämään. Nyt kuitenkin tässä perheessä tiedossa sairaala-arkea ja viikonloppuna olisi tuttavapariskunnan häät, joissa laulan kirkossa -ehtisi vain käydä ostamassa vaatteet ja opetella laulun kunnolla. Tuntuu ettei tunnit vuorokaudessa riitä.

Kiitos teille myötätunnosta. Toivon ja uskon että minulla on tulevaisuudessa erilaisia postauksia, kun Lunan tilanne tästä helpottaa. Nyt en edes yritä kertoa mitään muuta, sillä tämä ahdistava tilanne valtaa kaikki ajatukset ja pitää otteessaan.

Ps. Minulle on tullut viestiä, että kaikki eivät voi jättää kommenttia. En tiedä mistä on kysymys -anonyymit eivät saa kommentoida, mutta nimimerkillä pitäisi onnistua, eli asetusten mukaan ei tarvitse olla omaa blogia. Jos sekoilee niin jättäkää haluessanne viesti kolmepientaporsasta@gmail.com

Muistellaanko jotakin lämmintä ja ihanaa? :)

2011-06-05T03:34:00.000-07:00

Eli ESPANJAA! Pääosissa tietty meidän ipana ja mamman pikkuapina Luppis.

no niin..

2011-06-03T11:45:00.000-07:00

Tuntuu niin masentavalta Lunan tilanne, etten jaksaisi millään kertoa kenellekään leikkauksesta tai mistään, mutta jotakin tuntemuksia ja ennusteita tässä:

Lunan silmä siis leikattiin keskiviikkona ja hän pääsi samana päivänä kotiin, kun oli ensin anestesiasta toipunut. Leikkaus hoidettiin laserilla, eli ei veitsillä kajottu silmään ollenkaan, mikä oli ehkä hyvä.

Lunan tilanne on vaan aikalailla surkea; Hänellä on siis kehittynyt silmänpainetauti viimeisen leikkauksen jälkeen. Syy siihen on joko leikkauksissa, lääkityksissä tai "jossain".
Silmään kertyy ylimääräistä nestettä ja se turpoaa kuin ilmapallo. Nestettä poistava alue on häiriintynyt tai arpeutunut.
Paine aiheuttaa valoarkuutta, pääkipua, silmän vuotamista, ärsytystä -itkua ja pahaa mieltä.. ym.
Laserilla poltettiin alueita mistä nestettä kertyy silmään, mutta leikkausen jälkeen lääkäri sanoi, että heillä ainoastaan kerran tällainen leikkaus on onnistunut lapsella niin, että siitä on ollut pysyvä apu. Toivoa aina saa, mutta hyvin epätodennäköistä, että meidän Luna olisi toinen, jolla leikkaus toisi pysyvän avun. Kuukauden päästä tarkistetaan tilanne, onko leikkaus auttanut edes väliaikaisesti..

Entä seuraavaksi? Seuraavaksi jos tämä ei helpota tilannetta, harkitaan uutta leikkausta, jossa silmään asennettaisiin pieni putki poistamaan nestettä. Tällaisestakaan leikkauksesta ei mitenkään varmasti ole apua, sillä siitä voi olla enemmänkin haittaa. Putki voi aiheuttaa silmässä tulehduksia ja tässäkin leikkauksessa on suuret riskit. Haluanko sitten pumpata lapseeni jatkossakin näin paljon lääkkeitä mitä nyt:

Azarga x 2 päivässä
Iopidine x 3 päivässä
Xalatan x 1 päivässä
Oftan Dexa-Clora x 4 päivässä
ja lopuksi nesteenpoistolääke Ödemin suun kautta 3 x päivässä.

En halua.

Oisko siis parempi poistaa koko silmä? Eihän se näe juuri mitään muutenkaan. Silmän rakenteet ovat epämuodostuneita ja jos silmä ei toimi, sillä ei kunnolla näe, täytyykö Lunan kärsiä ja saada vahvoja lääkkeitä vain siksi, että käyttökelvoton elin täytyy pitää ulkonäöllisistä syistä? Turhauttaa, ahdistaa.. ei jaksais, mutta pakko.

Lähdemme leikkaukseen Helsinkiin

2011-05-31T03:15:00.000-07:00

Luna kotiutui eilen ja heti tuli puhelu, että keskiviikkona aamulla kello 07.00 pitää olla Meilahden sairaalassa. Eli pakkailen vielä vähän tarpeellisia tavaroita mukaan ja sitten lähdemme. Pidetään peukkuja, että leikkaus onnistuu. :)

Luna sairaalaan

2011-05-27T01:30:00.000-07:00

Lähdemme tunnin kuluttua viemään Lunaa sairaalaan. Silmänpaine ei ollut laskenut viikossa vahvasta lääkkeestä huolimatta, joten Lunalla on uusi leikkaus jälleen edessä.. :(
Nyt Luna menee tänne Kuopioon KYSiin muutamaksi päiväksi osastolle tarkkailtavaksi, sillä hän alkaa saamaan maksimilääkityksen, josta voi tulla ikäviäkin sivuvaikutuksia. Samalla lääkärit yrittävät järjestää Lunalle pikaisesti leikkauksen Helsinkiin, jossa joko yritetään laskea painetta laserleikkauksella tai sitten silmään asennetaan pieni putki, jonka kautta ylimääräiset nesteet pääsevät poistumaan silmästä.
Silmä on tällä hetkellä punainen ja hieman turvoksissa. Luna on valolle arka ja itkeskelee aika paljon, etenkin aamuisin. Toivotaan, että pienen kärsimykset saataisiin nyt loppumaan.

Pieniä lauseita, suuria ajatuksia.

2011-05-22T01:25:00.000-07:00

Rakas ystäväni Milla kirjoitti kommenttiboxiin taannoin muutamia mietelauseita, jotka haluan nyt välittää teille muillekin. Nämä lauseet antavat voimaa. Kiitos Milla <3 :

"vain yksi periaate antaa sinulle rohkeutta: mikään paha ei kestä ikuisesti tai edes pitkään"
Epikuros

"jos haluat jotain todella kovasti voit saada sen. se voi vaatia kärsivällisyyttä, kovaa työtä ja taistelua -mutta voit tehdä kaiken sen. tämän verran uskoa tarvitaan mihin tahansa tavoitteeseen"
Margo Jones

"suurin voittomme ei ole se, ettemme kaatuneet koskaan, vaan se, että nousemme aina uudelleen"
Konfutze

"jokaisella ongelmalla on sinulle lahja"
Richard Bach

"siellä missä on suurta rakkautta, siellä on aina ihmeitä"
Willa Carter

Mukavaa päivää kaikille! :)

Unikoulu

2011-05-21T00:31:00.000-07:00

Mulla harmittaa todella paljon, etten ehdi niin paljon päivittelemään blogia mitä haluaisin. Paljon jää kertomisen arvoisia asioita kertomatta ihan tämän kiireen takia. Toivottavasti joskus löydän jälleen paremmin aikaa ottaa kuvia ja kertoilla elämästämme.

Äitienpäivänä oksensin, joten en voinut toivotella hyviä äitienpäiviä teille, jotka mammoja jo olette. Toivottavasti teillä oli mukava päivä! Lumi oli askarrellut ihanan kortin päiväkodissa minulle ja oli kyllä sydäntä lämmittävää saada ensimmäinen äitienpäivälahja omalta lapselta.

Viime viikonloppuna minun vanhemmat olivat täällä meillä pari päivää kyläilemässä Rovaniemeltä asti. Mukava oli heitä tavata, vaikka olin todella väsynyt: Olin valvonut muutaman yön kaksosten kanssa ja viikonloppuna tilanne meni ihan sietämättömäksi ja vanhempani saivat valitettavasti todistaa, että valvoimme Jossen kanssa koko yön kaksosia hyssytellen. Kolmelta yöllä työnsin rattaita pihalla silmät ristissä ja itkin etten jaksa enää tippaakaan, olen totaalisen loppu. Kuudelta aamulla pääsimme nukkumaan ja saimme nukkua kaksi tuntia.. Aamulla soitimme anopilleni, että ottaisi Lumin hoitoon päiväksi, me yrittäisimme levätä kun kaksoset nukkuvat päiväunia. Vähän saimmekin levättyä, mutta edellinen yö oli viiminen niitti ja päätimme että aloitamme heti kotona unikoulun.
Kaksosethan tottuivat koliikkiaikana siihen, että nukkuvat sittereissä ja heitä piti heiluttaa muutama tunti uneen joka ilta ja vielä öisin heilutella kun heräsivät muutaman herran. Aamuyöt olivat monesti pelkkää heiluttelua, eikä neljän jälkeen monesti tullutkaan nukutuksi kuin ihan lyhyitä pätkiä. Päätimme, että sittereissä nukkuminen loppuu nyt, emme heiluta enää heitä ollenkaan. Kaksoset menevät omiin pinnasänkyihin nyt nukkumaan, eri huoneisiin, etteivät herätä huudollaan toisiaan. Ja niin teimme.

Ensimmäisenä iltana tytöt huusivat 2,5 tuntia kurkkusuorana. Yritin käydä välillä antamassa tassuhoitoa, mutta Lilalla se vaan pahensi tilannetta, Lunalla vähän helpotti. Ensimmäisenä iltana tytöt nukahtivat klo 22 jälkeen. Yöllä syötettiin kaksi kertaa uneen. Lila nukkui sikeästi muuten koko yön, Luna alkoi aamuyöstä hieromaan kipeitä silmiä, mutta rauhottui lopulta.

Sen jälkeen tytöt ovat nukahtaneet paremmin. Nyt muutamana iltana tytöt ovat nukahtaneet klo 20-21. Lila itkee illalla Lunaa enemmän, mutta eilen selvittiin Lilankin kohdalla 15minuutin huudolla. Luna ei ole kahtena edellisenä yönä itkenyt ollenkaan, vaan jäänyt kiltisti sänkyyn nukkumaan. Lila nukkuu yöt kuin tukki ja herää aamuisin vasta klo 9. Lunalla silmä vaivaa aamuisin, mutta se varmaan helpottaa kun saadaan lääkitykset kohdalle.


Luppis se kyllä nukkuu, vaikka Espanjassa autossa Oskari-setää vasten :)

Mietin joskus viime syksynä Lumin kohdalla unikoulua, mutta en ollut tottunut huutoon ja koin sen todella rankkana, jotta olisin aloittanut. Nyt tyttöjen kohdalla tilanne meni vain niin pahaksi, joten unikoulu ei ole tuntunut edes erityisen rankalta -jokatapauksessa olemme nukkuneet nyt unikoulun aikana paremmin kuin aikasemmin! Suosittelen siis unikoulua aloitettavaksi heti, ennen kuin on itse ihan takki tyhjänä. Jos lapsi on 6kk, voi päästä sairaalan unikouluun, mutta meidän tytöt ovat 5kk, joten unikoulu tulee kysymykseen vain kotona. Meillä meni hienosti, joillakin voi kestää pidempään, riippuu tietenkin mistä ongelmasta on kyse.

Muuten meillä menee täällä nyt ihan mukavasti. Ihana kun tytöt on kehittyneet ja alkaneet jokeltaa ja kääntyilemään. Lunakin ottaa hienosti kontaktia ja osaa katsoa jo silmiin. Hänellä on silmänpaineet nyt pahasti koholla ja silmä on valonarka ja vetistävä, joten piilolinssihoito on lopetettu siksi aikaa, että saadaan paineet kohdilleen. Mutta kun tuosta vaivasta päästään, niin Lunallakin jälleen elämänlaatu paranee ja on huomattavissa, että hänessäkin piilee suloinen hymytyttö. Luna ei edelleenkään syö kuin uneen. Toivotaan nyt että tämä olisi pian ohimenevä vaihe.

Muuta: Paino pysynyt samassa, mutta nyt pitäis tehdä jotakin radikaalia, että saisin sen taas notkahtamaan alaspäin. Noh, melkein 5 kiloa tippunut, joten hienostihan tämäkin! Dieetti jatkuu kuitenkin.

Jotakin kaunista

2011-05-18T02:03:00.000-07:00

Luen kaunis pieni elämä -blogia ja sieltä sain ihanan vinkin tauluaiheeksi. Mikä onkaan ihananpaa kuin omien lasten kätöset, vielä kun ne niin ihania, pieniä ovat. Tein kädet hieman eri tavalla kuitenkin:
Painoin kädet muottihiekkaan (n.6e sinooperista) ja taputtelin hiekkaa vielä käsien reunoille ja sormien väliin. Käsi pois ja valutin kipsin (n.5e sinooperista) hiekan päälle. Annoin kuivua tunnin, poistin kipsikäden ja annoin kuivua vuorokauden ennen sen siistimistä. Siistin reunat ja oranssin muottihiekan pois veitsellä ja hiomapaperilla. Jätin vähän muottihiekan väriä tuomaa eloisuutta ja kolmiulotteisuutta.
Kehykset ikeasta n. 15e/kpl.

viikko 5

2011-05-11T07:32:00.000-07:00

paino 59,8, jee jee!

"kiitos" oksennustaudin, josta ollaan nyt selviämässä pikkuhiljaa.
Kuvia myöhemmin! Kiire näiden lasten kanssa!

Teille, jotka lähetätte kommentteja

2011-05-06T03:25:00.000-07:00

Kiitos kiitos kiitos! Saan teiltä aina tosi paljon voimaa, kun jaksatte olla hengessä mukana, etenkin nyt, kun on ollut tosi raskasta. Uskomatonta, että jaksatte lähettää kannustavia viestejä aina postauksesta toiseen.. Ootte kyllä ihania! :)

Pieni Luna sairaalassa. Verkkolakki piti katetrin paikoillaan, jonka kautta meni öisin nesteytys.

Tytöt pääsivät kotiin eilen. Lila selvästi vielä kipeänä, eikä hänellekään oikein ruoka maistu. Mahtavaa kuitenkin, että tytöt ovat kotona. Tuntuu, että se valtava huoli vain toi minua lähemmäksi pieniä. Vietin sairaalassa kaksi viikkoa kaikki päivät ja sain keskittyä tyttöjen hoivaamiseen, kun ei ollut kotitöitä viemässä heiltä aikaani. Tutustuin tyttöihin paremmin ja se tuntuu hyvältä. Jos jotakin hyvää tässä kaikessa, niin se.

:)

Vaikeuksia vaikeuksien perään

2011-05-04T11:23:00.000-07:00

Ensiksi: Meillä oli ihana Espanjan loma. Raportoin siitä myöhemmin.

Toiseksi: Lihoin reissulla reilun kilon, laihdutin sitä viikon ja viime viikko plusmiinusnolla, joten palaan kuvien kanssa ensi viikon alussa. Ei passaa luovuttaa! Ei ei ei!

Kolmanneksi: Olen tehnyt jotain luovaa. Siitäkin juttua myöhemmin. :)

No sitten.. arvatkaa.. Meidän perheessä vaikeudet ne jatkuvat, mutta myrskyn jälkeen on poutasää. Näen jo vähän aurinkoa pilkistävän pilven takaa.

Hiljaiseloni on johtunut nimittäin siitä, että tytöt ovat sairaalassa ja olen viettänyt siellä päivät ja illat hyvittänyt Lumille poissaoloni.
Kaikki alkoi muutamia päiviä ennen Espanjan matkaa: Luna alkoi kieltäytymään maitopullosta. Parin yrityksen jälkeen hän kuitenkin alkoi kiltisti aina syömään, joten ajattelin vain, että jotain pientä flunssaa, joka vienyt ruokahalun. Espanjan matka meni tosiaan loistavasti ja myös täällä kotona kaikki oli mennyt hyvin. Lunaa ja Lilaa oli hoitamassa sama ihminen joka on ollut hoitamassa heitä muutenkin pari viimeistä kuukautta. Luna pieni se vain yritti kovasti kieltäytyä pullosta, mutta aina se maito kuitenkin meni lopulta kun useamman kerran tarjosi.
Kun tulimme viikon reissulta kotiin oli ensimmäinen päivä, että maitoa oli mennyt päivän aikana vain n. 3dl. Seuraavana yönä ei mennyt ollenkaan ja seuraavana päivänä reilu 2dl, joten illalla Josse vei Lunan sairaalaan.
Luna jatkoi sairaalassa syömistä niin, että uneen söi hyvin, mutta valveilla ei ollenkaan. Hän oli tiputuksessa öisin. Huoli oli jotakin ihan valtavaa. Ensimmäistä kertaa tuntui, että romahdan totaalisesti, enkä pääse ylös.
Lunasta otettiin verikokeita monena päivänä, tutkittiin, ultrattiin vatsa ymym.. eikä mitään löytynyt.
Aloin itse epäilemään psyykettä, sillä Lunalta on silmä leikattu kaksi kertaa ja päivittäisten tippojen määrä on ollut jotakin ihan älytöntä. Hän on alkanut viikkoja sitten taistelemaan vastaan tippojen laitoissa ja kääntämään päätä, aivan kuin kieltäytyessään pullosta, joten tyylissä kieltäytyä syömästä ja tipoista oli yhtäläisyyksiä. Aloin kastamaan tuttipullon tuttiosaa päärynäsoseessa ja sain hänet ainakin joskus aina syömään vähän. Sekoitin myös päärynäsosetta maidon sekaan. Yritimme, että hän huomaisi että pullo onkin hyvä juttu. Välillä toimi ja välillä oli huonompia päiviä. Välillä oltiin tiputuksessa ja välillä nenämahaletkulla..Luna on ollut sairaalassa nyt kaksi viikkoa ja huomenna pääsee kotiin. Yritämme pärjätä kotona, mutta ellei vuorokaudessa tarvittava maitomäärä toteudu, piipahdamme sitten aina sairaalassa nesteytyksessä tai Luna saa nenämahaletkun kotiin.
Olemme olleet juttelemassa psykologille ja Luna pääsee nyt prykiatrisen pikkulapsiryhmän seurantaan ja mietitään tapoja joilla voidaan helpottaa hänen oloaan, sillä silmähoidot ne jatkuvat ja vielä on jossain vaiheessa leikkaus/leikkauksia edessä.

Luulisi, että tässä on yhdelle perheelle kestämistä, mutta joku rankasee meitä oikein olan takaa nyt, sillä toimme Lumin kanssa Espanjasta tuliaisena Rs-viruksen (sitkeä(limainen)flunssa, joka etenkin alle 1-vuotiaille vaikea) ja ei riittänyt, että me sairastuimme siihen, vaan se tarttui ensin Lilaan ja sairaalassa minulta Lunaan. Viikko sitten vein Lilan päivystykseen raskaan hengityksen vuoksi ja hän joutui samalle lasten akuutille osastolle, samaan huoneeseen kaksoissiskonsa kanssa. Siellä Luna ressukka oli syömättömyyden takia ja siskonsa Lila rs-viruksen takia. Lilakin päässee huomenna kotiin, huokaisen helpotuksesta saadessani pesueeni jälleen kokoon.

Suonette siis anteeksi, että minusta ei ole kuulunut, Espanjan reisusta ei ole näkynyt kuvia taikka figuuristani. Kaikki nämä vielä tulee, kunhan saan elämäni taasen oikeille raiteille.

Enkä romahtanut. Voin jälleen hyvin ja olen entistä vahvempi.

Viikko 2

2011-04-11T04:21:00.000-07:00

Hy-hyiii mitä kuvia :( MUTTA ihan sama, kun kohta en onneksi ole enää näin pullee :)
No, hienosti mennyt, vaikkei kuvasta kyllä uskois ja tässä sitten tulee luvut:

Paino ennen dieettiä: 64,4
Paino nyt: 61,6
Pudotusta: 2,8kg
Tavoite: 55kg
Matkaa tavoitteeseen: 6,6kg

Studiokuvat tulivat!

2011-04-09T06:13:00.000-07:00

No nyt ne studiokuvat vihdoin tulivat! Kävimme täällä Kuopiossa Studio Aliaksessa ja kuvaajana oli Johanna Karttunen. Ollaan todella tyytyväisiä kuviin ja oli hirmu vaikea päättää esim. Lumin kuvista mitkä jätetään teettämättä -hyviä kuvia oli vain niin paljon! Yllä oleva kuva on todella iso ja lähtee maanantaina kehystettäväksi yhdessä Lumin kuvan kanssa, joka on samaa kokoluokkaa. Muutkin pääsevät seinälle, mutta haluan jossain säästää, joten kehykset hommaan kyllä ihan normikaupasta! :)

Olen pieni ja suloinen

2011-04-08T11:47:00.000-07:00

Lila Neiti!

Pitää laittaa tähän vertailun vuoksi vuoden takainen kuva pienestä, 2kk ikäisestä Lumista. Katsokaa mikä tukkajumala! Voi, ei meidän kaksostytöt saaneet isin geenejä, jolla oli samanlainen tukka vauvana kuin Luppiksella. Niin minullahan oli tyttöjen malliin hieno kalju 1-vuotiaaksi asti.. :)

Espanjaan!

2011-04-07T00:51:00.000-07:00

Nyt masun pohjassa kutkuttelee! Varasimme matkat Espanjaan Malagaan ja lähdemme jo ensi viikon tiistaina! Lumi, Oskari, Josse ja allekirjoittanut tulemme viettämään varmasti upean viikon ihanassa villassa, missä on uima-allas ja aivan upeat näkymät! Kaksoset jäävät kotiin hyvään hoitoon, sillä ystävämme tulee miehensä kanssa asustelemaan meille siksi aikaa.

Tulen vielä maanantaina postaamaan laihdutusprojektini tiimoilta ja sitten varmaan seuraavan kerran tulen kertoilemaan kuvien kanssa lomareissusta. Tässä muutamia netistä löytämiäni kuvia lomakohteesta..

Ja meidän pienellä on nyt oma passi.. :)

Viikko 1

2011-04-02T03:34:00.000-07:00

Tästä se alkaa! Noloa laittaa nämä kuvat tänne, mutta tämä antaa lisäpotkua laihdutukseen, joten menkööt!
Ei tunnu hyvältä katsoa näitä kuvia, mutta lupaan itselleni, että ihan pian tämä kroppa on historiaa. Ehdin jo välillä painaa 61kg, kun en ehtinyt tai jaksanut syödä, mutta nyt kun koliikki ohi ja elämä taas tasapainossa, ruokakin maistuu ja sehän heti näkyy.
Noh, kilon ehdin jo pudottaa, eli paino nyt..

paino ensimmäisen viikon jälkeen: 62,9
lähtöpaino: 64,4
pudotusta: 1,5kg
tavoitepaino: 55 kg eli matkaa siihen 7,9kg

2011-04-01T05:24:00.000-07:00

Hellou! Pikaisesti kuulumiset :)
Lunan silmäleikkaus onnistui todella hyvin! Paremmin kuin viime kerralla. Mustuainen on jälleen iso ja kirkas, viime leikkauksessa jäänyttä kaihia saatiin leikattua hyvin pois ja nyt punaheijaste jälleen näkyy, eli edellytykset jonkinlaisen näön kehittymiselle on. Leikkauksen jälkeen silmä on harottanut enää hyvin harvoin. Ilmeisesti jotain valoa tai hahmoja pystyy nyt näkemään, joten silmä pystyy toisen kanssa toimimaan yhdessä.

Ja tytöt syö enää kerran tai kaksi yössä! Ihan mahtavaa!

Jossen kanssa alotettiin yhdessä dieetti. Motivaatio on todella korkealla ja reilu kilo jo lähtenyt! Kumpi parempi: Joka viikko kuva tänne ja paino, vai vasta kun olen saavuttanut tavoitteen, yksi postaus, jossa joka viikolta kuva ja paino? Tai miksei voisi tehdä molempia.. ?

Synnytyskertomus

2011-03-19T10:22:00.000-07:00

Tajusin juuri, etten ole kertonutkaan teille miten kaikki meni reilu kolme kuukautta sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässä tämä nyt tulee. :)

Muistanette varmaan että kärsin supistuksista koko syksyn. Supistukset kovenivat loppua kohden ja avasivat sekä lyhensivät kohdunsuuta. Sairaalassakin kävin makoilemassa muutamaan otteeseen ennenaikaisuuden uhkan vuoksi.
Olin heräillyt jo pitkään öisin todella kivuliaisiin supistuksiin, jotka eivät kuitenkaan olleet säännöllisiä. Päivisin pelkkä kotona käveleminen aiheutti supistuksia pitkin syksyä ja sain niitä paljon myös ihan levossa. Pikkuhiljaa ilmeisesti totuin niihin ja kipuun sillä..

13.12 aamulla valittelin jälleen kerran meidän au pairille, että en kestä enää tätä jatkuvaa kipua ja supistelua -haluan äkkiä synnyttämään! Viimeisessä tarkastuksessa olin ollut sentin auki reilu viikko aikaisemmin ja edellisen päivän "käynnistyskävelyn" vuoksi ajattelin, että olisi varmaan hyvä tietää mikä kohdunsuun tilanne on. Asumme sen verran kaukana sairaalasta, että osaisin lähteä turvallisesti aikaisemmin matkaan jos synnytys käynnistyisi.
Josse sanoi lähtevänsä kaupunkiin asioille ja minä päätin hetken empimisen jälkeen lähteä mukaan ja käydä kyssillä tarkistettavana. Ajattelin, että mitäköhän hoitajat sanoo kun haluan vain tarkistaa tilanteen, enkä ole oikeasti tulossa synnyttämään. Jotenkin ajattelin että minusta on turhaa vaivaa, mutta uteliaisuus kohdunsuun tilanteesta voitti ja hyppäsin Jossen kyytiin.
Josse jätti minut sairaalan oven eteen ja lyllersin synnytysosastolle reippaana käsilaukku heiluen . Hoitajan tullessa kysymään tilannettani, kerroin että viime päivinä on ollut todella kovia supistuksia, eikä synnytys ole käynnissä mutta haluaisin tarkistuttaa tilanteen. Hoitaja ohjasi minut vapaaseen synnytyshuoneeseen ja ojensi vihreän kaavun ja käski laittaa sen päälle. Olin vähän nolona ja mongersin hijaa, että "en usko että olen nyt synnyttämässä.." mutta hoitaja ei ottanut puheitani kuuleviin korviin. Katsoi ilmeisesti että sen verran iso maha, että voi räjähtää millä hetkellä hyvänsä! :)
Noh, puin kaavun päälle ja paljas pylly vilkkuen sain taivutettua itseni sairaalan sänkyyn. Pian lääkäri tuli tarkistamaan kohdunsuun tilanteen ja olin aika ihmeissäni kun ilmoitti minun olevan neljä senttiä auki ja että lapset leikattaisiin ulos vielä samana päivänä! Leikkausta yritettiin viivyttää, sillä olin syönyt kolmea tuntia aikaisemmin ja ennen leikkausta pitäisi olla kuusi tuntia syömättä. Viivytys ei onnistunut koska minulle tuli hätä -siis se kakkoshätä (ymmärrätte varmaan) :D Pääsin vessaan niin että hoitaja seisoi vieressä ja kielsi yhtään työntämästä. Sain jotenkin asian hoidettua, mutta pian minulle tuli sama hätä uudelleen ja lääkäri sanoi tarkistavansa kohdunsuun uudelleen ennen kuin antaisi lupaa mennä. Syy "hätäänkin" löytyi sillä olin 15 minuutissa auennut jo viiteen senttiin! Minulla oli aktiivinen synnytys käynnissä ihan tietämättäni! Olin niin tottunut siihen kovaan kipuun, etten tiennyt synnyttäväni! Lupaa toiseen vessakäyntiin en arvatenkaan saanut, vaan leikkausryhmällä tuli kiire valmistaa sali leikkausta varten. (Niille jotka eivät ole asioista ihan perillä, kerrottakoon, että kummatkin babyt olivat siis perätilassa ja sektio oli oli päätetty hyvissä ajoin kohdallani.)
Otin heti puhelun, ensin Josselle, sitten äidille, parhaalle ystävälleni ja anopille ja imoitin pikaisesti, että nyt se on menoa ja leikkaavat minut nyt! Josse oli kuulema säikähtänyt, kun raukka oli vain ehtinyt rautakaupan pihaan ajaa sen jälkeen kun minut oli jättänyt kyydistä ja heti soitetaan että nyt tmeille tulee ne kaksi pientä tyttöä. Jossen tullessa huomasin hänen olevan silmiinnähden liikuttunut.

Leikkaus itsessään oli ihan miellyttäväkin kokemus. En ole neulakammoinen ja molempien käsien katetrit ja selkäydinpuudutukset eivät pelottaneet ja puudutusten alkaessa oli kuin ihana lämmin peitto oltaisiin laskettu päälleni. Kysyin pian puudutuksesta että koska he meinaavat aloittaa ja nauroivat että olivat aloittaneet jo aikoja sitten ja neiti a on jo hyvää vauhtia tulossa. En tuntenut mitään mylläämistä, kuten jotku joskus kuvailevat sektiokokemustaan.
Pian kuulin että A sieltä tulikin ja taisi neiti rääkyäkin, sitten tunsin että oksennus lentää ja samalla yökkäsinkin kolme kertaa peräkkäin päivän ruoat viereeni patjalle. Oksentaminen johtui siitä että kaivoivat neiti b:n sieltä ylhäältä masustani maailmaan. Neiti B oli imaissut lapsivettä keuhkoihinsa ja heillä kesti kauan aikaa saada nesteet imettyä ja saatua B tolpilleen, mutta pian toivatkin kummatkin näytille kapaloissa ja voi miten mamman ja isukin sydän oli pakahtua! Heidät vietiin heti vastasyntyneiden teho-osastolle ja pääsin leikkauksen jälkeen heitä sinne katsomaan. Mieletön tunne! siinä ne kaksi tyttöämme oli, pieninä ja avuttomina.. Tuntui pahalta lähteä heidän luota, mutta oloni oli positiivisen huojentunut että kaikki meni kuitenkin hyvin! Niin monta kuukautta olin huolissani miten kaikki tulee menemään ja aiheuttaako yhteinen istukka ongelmia, syntyvätkö liian aikaisin selvitäkseen ym ym.
Kaikki siis meni hyvin. Leikkauksesta toipuminen on asia erikseen, mutta sitä en halua edes muistella. Siitä jäi pieni trauma, mutta nyt kaikki hyvin joten turhaa sitä miettimäänkään.

Se mitä olen jälkikäteen miettinyt on se, että mitä jos en olikaan lähtenyt Jossen kyydissä sairaalaan.. En tiennyt synnyttäväni joten minulle olisi tullut varmasti iso hätä kotonakin. Olisin mennyt vessaan ja varmasti työntänyt! A-tyttö olisi varmaan lähtenyt syntymään pylly edellä ja jäänyt päästä kiinni.. hui, tulee ihan kylmät väreet kun ajattelenkin! Josse ei olisi ollut kotona ja apu olisi tullut kaukaa, ehkä liian kaukaa.

Nyt tytöt ovat reilun 3 kk ikäisiä. Alku on ollut todella raskasta johtuen koliikista, mutta hetkeäkään en ole ajatellut ettenkö olisi näitä tyttöjä halunnut tai että emme selviäsi tästä! Edelleen olen onnellinen että lapsemme syntyivät kaikki näin peräkkäin, sillä ajatukseni olikin että nyt valvotaan muutama vuosi mutta sitten valvominen loppuu kuitenkin aikaisemmin, kuin jos olisi tehnyt lapset muutaman vuoden ikäeroilla. Ihanaa ja spesiaalia että kaikki kolme tyttöä ovat lähes samanikäisiä! Odotan innolla päästä seuraamaan heidän leikkejä alle vuoden päästä. Sydän ihan pakahtuu onnesta kun tyttäriäni ajattelen. Työtähän lapset teettää, mutta itsellehän sitä työtä teen. Eikä tärkeämpää työtä voisi kuvitellakaan <3 Lumi, Lila ja Luna, te olette minun elämän tarkoitus.

"Rakas päiväkirja"

2011-03-17T03:39:00.000-07:00

"Olen niin onnellinen, että meidän pienokaisilla alkaa koliikki helpottamaan. Olen vieläkin ihan ihmeissäni eilisestä illasta: menin nukuttamaan Lumin seitsemältä illalla ja torkahdin itsekin sänkyyn hetkeksi. Herättyäni kahdeksan maissa, Lila oli jo syvässä unessa ja Luna nukkui myös puolen tunnin kuluttua. Olin ihan kysymysmerkkinä, että "eikö minun pidätään valvoa huutavien vauvojen kanssa aamuyöhön?" Kymmeneltä uskoin jo, että nämä tytöt nyt oikeasti nukkuvat jo yöunia ja vetäydyin itsekkin vällyjen väliin.
Olen muuten oppinut nukkumaan vaatteet päällä. Yöllä kun joutuu nousemaan monesti tulisi muuten niin kylmä, että nukun nykyään suosiolla sukat, legginssit ja jokin ohut pitkähiainen paita päällä. Kaikkeen sitä näköjään tottuu.

Eilen tytöillä oli neuvola ja ovat kasvaneet hienosti! Lila painaa tasan 6 kiloa ja Luna n. 5,9g. Lila on siis huidellu painossa Lunan ohi, vaikka oli aiemmin selvästi kevyempi. Hyvät tytöt!

Lunalla oli myös silmäpoli, jossa selvisi, että leikkauksen jälkeen silmään mustuaisen päälle on kehittynyt sumea kalvo. Silmä on tavallaan "parantanut itseään liikaa", jota tapahtuu pienillä usein. Jotenkin tiesin tämän... Pidimme piilolinssiä ja laitoin yli kymmentä eri tippaa silmään päivittäin, mutta ymmärsin, ettei mene ihan oikein, kun mustuainen lähti viikkojen aikaan katoamaan pikkuhiljaa ja nyt silmä on enää vain pelkkää värikalvoa..
Eilen lääkärissä, olisimme vaihtaneet uuden piilolinssin, mutta koska silmä on tällähetkellä täysin sokea, piilolinnsiä ei enää laitettu ja lääkäri kysyi, emmekö voisi vain hyväksyä, että silmä on sokea. Josse sanoi, että jos sille voi tehdä vielä jotain, niin haluamme yrittää, mutta emme tietenkään halua ottaa isoja riskejä. Jotenkin koin taas erityisen musertavalta ajatuksen, että silmä jäisi täysin sokeaksi..

Lääkäri sanoi soittavansa ja kysyvänsä asiaa jo eläkkeellä olevalta lääkäriltä -joka Lunan ensimmäisen kerran leikkasikin ja soittaisi meille. Tunnin kuluttua saimme jo puhelun, että uusi leikkaus on nyt tulevana maanantaina aamulla. Tämä kokenut mieslääkäri oli sanonut, että mustuainen täytyy puhdistaa ja yritetään vielä saada silmään näköä. Nyt jos ei onnistu niin silmä jää sokeaksi. Näön täytyy kehittyä ensimmäisinä elinkuukausina ja jos näin ei tapahdu, ei silmään näköä koskaan sen jälkeen voi kehittyäkään.
Toivomme parasta, mutta olemme pikkuhiljaa hyväksymässä jo että silmä olisi sokea - vaikka aina kun minun täytyy tästä asiasta puhua, etenkin jollekin vieraalle, alan itkemään. En epäile, etteikö Luna pärjäisi, vaan pelkään, että häntä tullaan kiusaamaan koulussa. Lapset ovat niin ankaria toisilleen. Varmasti huomautellaan, jos jollakin on ylipainoa, hörökorvat tai linkkujalat -saati sitten että toinen simä harottaisi selvästi eri suuntaan kuin toinen.. niinkuin meidän Lunalla tulee harottamaan, jos silmään ei näköä saada. Taas täällä itken, mutta me mammathan kannetaan itseämme suuremmat huolet lapsistamme. Pitää vain yrittää kasvattaa tytöistä vahvoja ja saada heille terve itsetunto, jottei toisten sanat sitten niin satuttaisi.

Lumi on tänään ensimmäistä päivää päiväkodissa. Hän on kahtena päivänä viikossa klo 10-15 päiväkodissa, jolloin voin siivoilla ja yrittää levätä. Lumille myös hyvä päästä leikkimään ikätovereiden kanssa ja oppia toimimaan ryhmässä. Me vanhemmat kun helposti annamme Lumille periksi, ettei tarvitse kuunnella huutoa, niin toiset lapset eivät anna. Tekee meidän Luppikselle oikein hyvää!

Mamma menee nyt lepäämään. Uni tulee tai ei, tekee hyvää edes levätä ja pitää silmiä ummessa."

Valoa näkyvissä

2011-03-14T07:19:00.000-07:00

Tervehdys! Valon pilkahduksia meidän arkeen on tuonut kevät tullessaan. Tytöt täyttivät eilen 3kk ja koliikki alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Toki yöt ovat raskaita, kun kahden pienen kanssa syöttöjä tulee helposti vieläkin yhteensä kuusi yössä, mutta tuskaiset tuntien huudot ovat jäämässä. Tokihan meillä iltaisin vielä kitinää kuuluu ja saadaan tyttöjä hyssytellä, ihan selvillä vesillä ei siis olla, mutta pahin takana. Huh.

Kyllähän tämä on ollut raskainta minun elämässä tähän mennessä. Uni on kuitenkin niin tärkeää ihmiselle ja jos sitä ei saa, niin alkaa henkisesti murtumaan hiljalleen. Toivon että saan voimia vielä jaksaa seuraavat kolme kuukautta. Silloin tytöt olisivat 6kk ja voisi olla mahdollista, että yösyönneistä olisi päästy tai sitten he söisivät vain kerran yössä.

Rakkaus kuitenkin tyttöihin vain kasvaa päivä päivältä. Lila on sellainen äidin pieni hymytyttö. Ottaa aina ihmiset tiukkaan katsekontaktiin ja hymyilee valloittavasti. Luna, meidän ujo pieni tytöntyllerö ja naperonenä. Hän on alkanut ottamaan katsekontaktia vasta nyt muutama päivä sitten. Hymyili kyllä kun äänen kuuli, mutta katseli aina muualle. Ehdin olla vähän huolissani, mutta kaipa se syvyysnäkö yhden silmän kanssa ottaa enemmän aikaa kehittyäkseen.

Lumi tekee poskihampaita ja on tosi kiukkunen välillä! Sanoja alkaa tulla jo nopeaa vauhtia. Nyt Luppis osaa sanoa jo Napa, Minna, Anna, Pappa, Äiti, Isi ja sanoi tuossa yhtenä päivänä täysin selvästi "Kiitos". Se on tärkeä sana se.

Ps. Kotimme ei ole mitenkään ihmeellisen mielenkiitoinen tällä hetkellä. Riisuttu sisustus helpottaa siivouksessa -etenkin nyt kun koirista lähtee ihan hirveesti karvaa. Saatte kuitenkin vähän kurkistaa meidän majaamme. :)

Lumi Vaniljan pikkusiskot saivat nimekseen...

2011-02-26T08:02:00.000-08:00

Saanko esitellä..

Lila Vadelma (neiti a)

Luna Melodia (neiti b)

Luna

Lumi ja Luna

Tänään juhlitaan nimiä

2011-02-25T23:04:00.000-08:00

Tänään juhlitaan tyttöjen nimiä. Sanoin illalla meidän pienille sireeneille, että "ensi yönä sitten nukutaan kiltistä, jotta huomenna jaksetaan juhlia"
Ja niin uskomatonta kuin se onkin, huuto loppui ilta kymmenen jälkeen! Yöllä syötiin vain kahdelta ja sitten kuudelta aamulla! Tytöt nukkuivat niin kiltisti.

Kattokaa nyt tuota meidän Luppista! Hänestä on tullut jo iso tyttö, joka ei enää ole yhtään mustiskaan pienille. Hoitaa ja pussailee vauvoja minkä ehtii ja osaa sanoa mm. "bebe". Mukava, että Lumille on jäänyt mieleen ranskaakin, sillä nyt on aika sanoa heihei au pairillemme Emelinelle.

Kalle Koliikki ja järkyttävä univaje

2011-02-17T21:38:00.000-08:00

Hei kaikki lukijani! Pahoittelut että edellisestä postauksesta on aikaa. Meillä on ollut ihan hirveän järkyttävän masentavan ahdistavan kamalaa sen jälkeen, kun koliikki alkoi kummallakin kaksosista täysin varoittamatta tammikuun lopulla. Nyt on kokeiltu relatipat, cuplatonit, disflatynit, antikoliikki-pullot, hypoallergia äidinmaidonkorvike, supot, jumppaaminen ym. Nyt ollaan lääkärin reseptillä, eli apteekista saatavalla korvikkeella, jossa ei ole maitoa ollenkaan. Itse olen myös maidottomalla ruokavaliolla, jottei lapset saa lehmänmaidossa olevaan proteiinia rintamaidon kautta.

Jos jollakin teistä on ollut koliikkivauva, hän voi kuvitella millaista meillä on ollut kun se vielä TUP-LA-TAAN.. Unta ollaan saatu todella vähän ja se näkyy siinä, että Jossen kanssa kinastellaan jatkuvasti mitä pienemmistä asioista.
Onneksi saatiin järkättyä pari viikkoa sitten, mun syntymäpäivänä, hotelliyö ja oli aivan ihanaa laittautua, käydä syömässä, lillua kylpyammeessa, hullutella ja keskustella Jossen kanssa kunnolla ja sitten nukkua ihan rauhassa muutama tunti. Nyt huomenna lauantaina aiomme ottaa uusiksi, sillä edelliset kaksi viikkoa ovat olleet niin raskaat henkisesti ja fyysisesti. Mummi ja Emeline tarjosivat auttavaa kättä ja valvovat sen yön noiden masuvaivaisten kanssa ja Oskari huolehtii Luppiksesta. Toivotaan, että saamme virtaa jaksaa taas vähän matkaa.

B-tyttö leikattiin tämän kuun alussa ja leikkaus meni muuten hyvin, mutta paljastui. että silmässä sitten olikin se erittäin harvinainen kehityshäiriö, joka oli samentanut mykiön. Mykiö poistettiin, ja silmää operoitiin niin paljon kuin oli mahdollista. Se, tuleeko B näkemään silmällä, on vain arvailujen varassa. Nyt periaatteessa punaheijastetta näkyy ja valoa pääsee silmään, mutta lääkärit arvelivat että verkkokalvo voisi olla puoleksi irti, joka taas on etenevä ja johtaa väistämättä silmän sokeutumiseen. Noh, me kuitenkin aloitettiin nyt peittohoito terveeseen silmään ja saatiin piilolinssikin korvaamaan poistetun mykiön tehtävää. Toivotaan ettei verkkokalvo ole irti ja silmään edes jonkinlainen liikenäkö kehittyisi. Lääkitsen nyt silmää 12 kertaa yötä päivää, eli muistamista on todella paljon näin väsyneenä, mutta teen tietenkin kaikkeni tämän asian eteen.

Muuta: Löydettiin kiva tyttö Kuopiosta auttelemaan meitä ja hän aloittaa kun Emeline lähtee takaisin Ranskaan parin viikon sisällä.

Ja vielä muuta: Nimet saatiin vihdoin päätettyä! Nimijuhlat vietetään lauantaina 26. päivä ja sen jälkeen ilmoitan täällä millaisiin nimiin päädyttiin!

Ja vieläkin muuta: Luppis kävelee ja käytimme hänet 1-vuotiskuvauksissa ja otimme samalla perhekuvat. Studiossa oli ihan hirmu härdelli, mutta nyt saatiin koevedokset ja aivan ihania kuvia niissä olikin! Jos mahdollista laitan kuvia tänne jossain vaiheessa kun ne saamme.

TÖITÄ TARJOLLA

2011-02-02T00:52:00.000-08:00

NYT OLISI TÖITÄ TARJOLLA! Jos tiedät jonkun lapsirakkaan, pitkäpinnaisen, ahkeran ja luotettavan ihmisen, joka olisi hommia vailla, niin täällä niitä olisi! Kyseessä au pair-tyyppinen ylläpito + palkka, eli sopii esim. lukiosta lukulomalla olevalle. Ajokortti suotava, jos haluaa jossain käydäkin :) Pistäkäähän sana kiertämään! Työ alkaa maaliskuussa/miten sovitaan.

Kiinnostuneet voivat laittaa meiliä osoitteeseen:

kolmepientaporsasta@gmail.com

Kiitos kiitos kiitos!

2011-01-23T01:41:00.000-08:00

Olen kuullut pikkulinnuilta, että osa sukulaisistani ja ystävistäni lukee tätä blogiani. Haluan tässä nyt kiittää teitä kaikkia muistamisesta. Ihania pakettejakin posteljooni on meille tuonut. Kiitos ja rutistus!

Täällä ollaan kädet täynnä töitä, mutta kaikki kuitenkin ihanaa ja seesteistä. Onnellisia aikoja elellään.

Tämä mamma ehti käydä kampaajallakin. Ainoa toive kampaajalle oli, ettei tehdä kotiäiti-lookkia, vaikka kotiäiti olenkin -ja hyvin mielestäni onnistui!

yökukkujat ne päivällä nukkuvat

2011-01-14T03:33:00.000-08:00

Hei kamuseni! Vihdoin ehdin vähän kertoilemaan kuulumisia -yleensä aikaa ei kertakaikkiaan vain ole. Imetys, Lumi ja kotityöt ottavat joka hetken päivästäni, mutta hyvässä enemmän kuin pahassa. Lumi nukkuu nyt ulkona, tytöt on imetetty ja koti on siistinä, joten ajattelin, että vaikka mielelläni menisin lepäämään hetkeksi, käytän nyt hetkisen aikaani tähän mitä olen kovasti kaipaillut.
Pahoittelen edelleen, etten ole ehtinyt vastaamaan kommentteihin. Kaikki olen lukenut ja onnellisena ottanut vastaan. Teidän kommentit antavat paljon! Kiitos ja halaukset niistä!

Arki on lähtenyt vihdoin rullaamaan ja rutiinit löytäneet paikkansa. Alussa sitä on varmasti aina aistit äärimmilleen aktivoituina ja sinnittelin kahdenkin tunnin yöunilla. Kun yritin päivällä nukkua, hakkasi sydän hirveästi ja mietin vain miten kaikki saadaan järjestettyä, että saadaan arki toimivaksi ja että selviän tästä. Olin aika stressinä. Nyt olen tottunut yöheräämisiin, että saan paremmin imetyksen jälkeen unen päästä kiinni. Valitettavasti vauvani eivät nuku edes kolmea tuntia kerrallaan, vaan heräävät syömään 1-2 tunnin välein. Voitte kuvitella, että yöt ovat erittäin raskaita, mutta yllättävästi sitä vain sitten jaksaa kuitenkin päivät touhuta. Aikansa kutakin ja pääasia, että tytöt kasvavat hyvin ja ovat jo kovin pulleaposkisia pötkylöitä. Ja mikä ihana, ovat kuten isosiskonsa, että itkua meillä ei juuri kuulu.

Onnellinen siis olen. En väsymyksestä huolimattakaan koe olevani äärirajoilla ja "herkillä". Tämä on juuri sitä elämää mitä haluankin ja kaksoset täydensivät ihanasti meidän perhettä.

Kävimme eilen 13. päivä, kun kaksoset täyttivät kuukauden, silmälääkärissä "Lempin" kanssa. Pääsimme lapsiin erikoistuneelle silmälääkärille, joka vahvisti nyt, että kyseessä on kaihi. Kaihi on kasvanut entisestään ja on nyt niin tiivis ja laaja, että silmä on tällä hetkellä sokea.

Seuraavaksi silmä leikataan mahdollisimman pian, mielellään kuukauden kuluttua. Tässä tapauksessa mykiö poistetaan kokonaan ja tyttömme saa tilalle kuukausittain vaihdettavan linssin. Jossain vaiheessa silmään asennetaan pysyvä keinomykiö. Se millainen näkö silmään pystyy kehittymään, aika voi vain näyttää, mutta näkövammaista hänestä ei tule ja laseilla näkökykyä voidaan vielä parantaa. Kaikki nyt riippuu miten äkkiä leikkaus suoritetaan ja miten se onnistuu.
Vaikka tällaisessa asiassa on pureskeltavaa, on kaihi kuitenkin se pienin paha mitä silmässä voisi olla ja onneksi toinen silmä on täysin kunnossa ja tulee varmasti paikkaamaan tulevaisuudessa paljon huonompaa silmää.

Luppis kasvaa ja kehittyy nyt hurjaa vauhtia. Ensiaskeleetkin on jo otettu, mutta vielä ei ihan uskalleta kävellä viittä askelta enempää. Lumi hokee päivät pitkän "äiti, äiti, äiti" ja "mitä, mitä", taputtaa ja tanssii mielellään. Kaksosia pitää käydä välillä silittelemässä päästä kun ovat tissittelemässä ja sitten niille kikatellaan. Mustasukkaisuutta ei ole paljoa ollutkaan, mitä nyt ihan muutaman kerran näkynyt Luppiksen naamalta, että tää vauvajuttu ei ole sittenkään niin kiva. :)

Nyt mamma lähtee lepäämään hetkeksi ja kohta taas "afrikkalaisistani" roikkuu kaksi pientä tuhisijaa, joilla maito vain valuu suupielistä. Päivitellään taas kun ehditään. Heippati!

pötkylät ovat kotona

2011-01-02T08:52:00.000-08:00

Hei kaikki lukijani! Ensiksi kiitos kaikille hirmuisesti ihanista kommenteista ja onnitteluista. Kaikki olen muutamaan otteeseen lukenut ja tulen vastaamaan vielä jokaiseen, kunhan löytyy sellainen sopiva hetki -ymmärrätte varmasti! :)

No, meillä oli raskas Joulu ja en halunnut tänne kirjoitella murheitamme, koska asiat eivät olleet vielä varmoja. Nyt voin kuitenkin kertoilla millasissa fiiliksissä täällä on Joulun aika elelty. ..

23. päivä olin teholla ja sain kuulla että kaksosille on tehty tarkistukset kotiin lähtöä varten ja kaikki muuten näyttää hyvältä, mutta B-tytöllä, joka osastolla leikkimielisesti "Lempiksi" nimettiin (a-tyttö on "Lahja"), puuttuu kokonaan punaheijaste toisesta silmästä. Punaheijaste on juuri sama mikä näkyy silmissä punaisena valokuvissa. Lampulla katsoessa oikeassa silmässä näkyy vain mustaa. Kyseessä ilmeisesti olisi todella harvinainen vastasyntyneen kaihi. Ahistuin jo tuolloin uutisesta aika paljon, sillä ymmärsin että mikäli ei sitten olekaan kaihi, silmässä voi olla esimerkiksi kasvain.

Tytöt kotiutui Joulupäivänä ja tämän viikon alussa pääsimme erikoisilmälääkärille. Hän tutki pitkään ja lopulta sanoi, että siellä on hyvin tiivis kalvo, josta ei voi sanoa että olisi kaihi, vaan kyseessä voisi myös olla kasvain ja laittaisi hänet kiireellisenä magneettikuvaukseen.

Voitte kuvitella, tällainen uutinen tuntui todella musertavalta, eikä kotona tyttöjen kanssa valvominen ja tästä asiasta murehtimista auttanut sekään, että Lumi sairastui vesirokkoon ja itki kuumeessa pari yötä putkeen. Olimme todella poikki henkisesti että fyysisesti.

Torstaina pääsimme magneettikuviin ja perjantaina saimme hyvän uutisen, että kyseessä tuskin on kasvain, sillä magneettikuvissa kyseistä sumeutumaa ei ollut edes näkynyt. Silmälääkäri kertoi, että hän voisi nyt ajatella, että kyseessä on todella harvinainen silmän kehityshäiriö, jossa lasiaisen takaosa on jäänyt sumeaksi. Sitä mitä silmälle pystytään tekemään, voidaanko sitä leikata tai tuleeko meidän "Lempi" näkemään sillä, ei voida vielä sanoa, mutta kaikista tärkeitä on, ettei se uhkaa lapsemme terveyttä. Kahden viikon päästä pääsemme toiselle silmälääkärille, joka on erikoistunut lapsiin ja katsomme onko tilanne kehittynyt suuntaan tai toiseen ja onko hänellä enemmän vastauksia siihen mikä silmässä on vialla. Mutta ihana uutinen. Luoja, että pelkäsimme pahinta.

Kaksoset syövät hyvin ja paino nousee. Kohta olemme varmasti 3 kilon paremmalla puolella. Yöheräilyt ovat tietenkin väsyttäviä, mutta ei mitään mistä ei selviäisi. Tytöt herättää välillä 1,5h välein ja välillä saan nukkua jopa ruhtinaalliset 3h, ennen kuin taas otan molemmat tissille yhtäaikaa. Toistaiseksi yhtäaikaa imetys on onnistunut hyvin ja aionkin imettää näin niin kauan kuin mahdollista.

Muuten tytöt nukkuvat ja ovat hiljaisia vielä. Itkua meillä ei vielä juurikaan kuulu. Ne on niin suloisia ja pieniä..
Kovasti ulkonäössäkin on yhtäläisyyttä ja taitavat olla identtiset -ei me eroteta heitä ainakaan toisistaan muuten kuin, että Lahjalla on naarmu silmän alla :D

Allekirjoittanut voi fyysisesti hyvin ja kahdessa viikossa synnytyksestä lähti kaikki raskauskilot ja toivotaan, että kahden vauvan imetys vie ne loputkin ylimääräiset, mitkä Lumin raskaudesta jäi varteen. On kyllä niin ihmeellisen kevyt olo! Ihan uskomatonta pystyä kyykkimään ja kävelemään normaalisti. Ja hengittämään! Koiratkin päässeet taas pikkulenkeille, kun olen päässyt varovasti aloittamaan ulkoilun. Äkkiä ne kivut unohtuvat, eikä niitä haluakaan muistella. Nyt keskitytään pieniin kaksosiin ja etenkin Lumiin, jonka kanssa mamma jaksaa jälleen leikkiä. :)

Lumi ja Joulu

2010-12-24T01:20:00.000-08:00

Saatiin se Joulu meillekin!

Sinä pieni rakkaamme olet jo 1-vuotias. Äiti ja Isi rakastaa sinua niiiiiin paljon!

Tytöt ovat vielä sairaalassa niin pitkään, että jaksavat itse herätä syömään. Letkuja tai mitään piuhoja ei enää ole, eli tytöt voivat muuten hyvin. Käymme sairaalassa päivittäin, niin tänäänkin. Toivotaan että pienet pääsevät muutaman päivän sisällä kotiin. Nyt joulusaunaan! Rauhallista ja kaunista Joulua kaikille!

kaksi pientä sydäntä

2010-12-21T00:02:00.000-08:00

Tytöt ovat nyt mualimmassa! 13.12.2010

2010-12-15T00:46:00.000-08:00

Terveisiä täältä sairaalasta muruseni mun!

No nyt se odotus on sitten ohi!

Maailman kauneimmat tytöt syntyivät sektiolla maanantaina kello 16.12 ja kello 16.13.

A tyttö 2455g ja B tyttö 2540g

molemmat 47cm

Kuvia ja tunnelmia tulee myöhemmin, sillä tämä mamma on melkoisen kipeä..

JA niin niin ONNELLINEN!

Jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa...

2010-12-10T07:14:00.000-08:00

Vielä raskaana.

80 kiloa.

34 + 3 pikapikapäivitys!

2010-12-07T07:00:00.000-08:00

Hei murut!

Taas sairaalareissu takana, tosin vain yhden yön mittainen.

Toissayönä valvoin "kestosupistusten" kourissa, jotka kesti kerralaan 15-30 minuuttia.
Eilen aamupäivästä soittelin sairaalaan ja tiedustelin ovatko tuollaiset supparit vaarallisia ja sain ohjeen lähteä sinne käyrille. Tarkistettaisiin siis, että vauvoilla on kaikki hyvin. Ihan varmuuden vuoksi.
Vauvat voivat hyvin, toisen painoksi saatiin 2200g ja toisen 2300g. A vauva oli edelleen tiukasti pepputarjonnassa, mutta neiti B oli päättänyt kääntyä pää alaspäin, joten alakautta synnytys ei tulekaan enää kysymykseen (leuoista tarttumisen vaara).

Sairaalan tietoihin siis merkittiin, että sektiolla tapahtuu sitten pienten tyttäriemme syntymä.
Lääkäri puheli jo, että voisin lähteä kotiin, mutta kohdunkaulaa tarkistaessa päätös muuttuikin, että jään sairaalaan, mahdollisesti koko raskauden loppuajaksi. Kohdunkaulaa oli enää jäljellä 1,6 cm ja sormelle auki. Lääkäri oli huolissaan siitä ehditäänkö täältä 20km päästä sairaalaan jos synnytys alkaa.
Ahdisti ajatus, että joutuisin viettämään sairaalassa mahdollisesti kolmekin viikkoa!

Noh, lääkäreitä on kyllä joka lähtöön, toiset rentoja, eikä niin turhan tarkkoja ja toiset taas tyyliin tavaa lääkärikirjaa, eikä anna milliäkään periksi. Tänään kiertävä lääkäri kuului tuohon ensimmäiseen ryhmään, onneksi. Hän teki sisätutkimuksen ja sai kohdunsuun mitaksi 1,3 cm. Koska viikot on näin hyvät, hän sanoi, että antaa vaan lapsien tulla jos on tullakseen, eikä kannata matkasta olla huolissaan, kunhan vaan lähtee matkaan vaikka sitten turhaankin. Eilen aloin tuhruttamaan veristä limaa, joka kuulema on merkki kohdunsuun avautumisesta -hyvähyvä! Lähellä lähtöä ollaan!

Eli tiivistettynä: Sektio. Ellei ehdi kahdessa viikossa nyt syntyä, seuraava kontrolli 21.12, jossa varataan sitten sektioaika lähipäiville.

Itse uskon, että ovat syntymässä ennen tuota 21.12 kontrollia, mutta jotenkin helpottaa nyt tietää, että kohta tämä tukala olo päättyy ja meillä on kaksi pientä pötkylää maailmassa. Nyt alan valmistautumaan henkisesti sektioon ja tunnen helpostusta siitä, että tiedän varmuudella synnytystavan.

Tämmöisiä uutisia. Ilmotellaan taas! Puuuus!

masu 33 + 2

2010-11-29T00:37:00.000-08:00

1cm auki rv 32+4

2010-11-24T06:45:00.000-08:00

Muruset, vieläkö jaksatte jännittää mukana? :) Tässä pikaisesti kuulumiset:

Eilen oli kontrolli ja nyt olen siis sentin auki. A perätilassa, peppu todella alhaalla, joten tuskin enää kääntyy. B poikkitilassa edelleen ylhäällä.

Vauvat ovat n. 2kg ja painoeroa ei juurikaan ole. Lääkäri oli kysynyt luvan, että saisin synnyttää alateitse, vaikka A on perätilassa ja siihen oli saatu lupa. Kuopiossa ilmeisesti uusi juttu kaksosilla, Helsingissä synnytetty näin enemmän. Alakautta syntymiseen vauvojen pitää olla kuitenkin 2,5 kilosia. Mikäli alle - leikataan.

Supistukset ovat muuttuneet rajummiksi ja työnnättää kovasti välillä. Kohdunsuuta juilii välillä ihan hemmetisti, kuin jokin tökkis puukolla ja repis auki. Jotenkin tuntuu, että tuskin tässä selvitään siihen saakka että vauvat ovat 2,5 kiloisia. Toivottavasti, mutta itsellä tunne, että lähtö tulee viikon sisällä.

Joten..jatketaan jännittämistä. Pus!

Ihmeellinen olo.

2010-11-19T03:54:00.000-08:00

Arvatkaapa miksi. -No siksi, että tuntuu todella oudolta elää näin pian sama vaihe uudelleen.

Selitän. Muistattekos vuosi takaperin postaukseni joulun alta? Odottelin Lumia ja kirjoittelin muistilappuja jääkaapin oveen ja pakkailin sairaalakassia (muka) ison mahani kanssa. Joulutähdissä paloi valo, odotin rakastamaani joulua ja esikoiseni syntymää.
Tänään, vain alle vuosi edellisestä kerrasta, tein saman; pakkasin sairaalakassin, ihailin jouluvaloja ja lumista maisemaa ja join kahvikupposen ja söin muutaman piparin.

Niin samanlainen olo. Ihmeellinen olo.

Huomenna alkaa 33. raskausviikko. Onnittelen itseäni sekä näitä kahta pientä masussa!
Synnytys lähenee -tai sektio näillä näkymin. Tiistaina saa nähdä onko A suostunut kääntymään pois perätilasta. Olisi mukava synnyttää alakautta, vaikka olenkin alkanut ajattelemaan, että jos se ei olekaan yhtä helppoa kuin Lumilta. Mitä jos en ehdi saada vaikka epiduraalia..? (aapuaaa..)

Unet ovat nyt muuttuneet levottomiksi. Näin viime yönä näin unta, että haahuilin supistuskivuissani sairaalan sokkeloisia käytäviä. En ollut millään löytää oikeaa ihmistä, jolta pyytää apua. Lopulta löysin jonkun hoitajan, joka otti tikulla näytteen ja lähti hermostuneena juoksemaan hakemaan apua huutaen: "tämän testin mukaan synnytät viiden minuutin sisällä!"

Henkisesti siis ihmeellinen olo ja fyysisesti taas joka päivä vaikeampi olo. Mutta olen saanut voimaa siitä, että ollaan näin pitkällä jo. Tiedän, ettei tarvitse enää kauaa kärsiä näistä kivuista.
Ihana päästä liikkumaan sen sijaan, että pystyy juuri ja juuri köpöttelemään veskiin ja saa silläkin välillä monta supistusta. Ihana saada ottaa Lumi syliin, kun eihän se nyt siihen oikein mitenkään mahdu. Ihana päästä kyykkimään leluja lattioilta sen sijaan, että yrittää nostella niitä varpailla. Varpaista puheenollen, aika huikeeta varmasti nähdä omat varpaat muutaman kuukauden tauon jälkeen :) Kaikista ihaninta on tietenkin saada ne pienet maailmaan. Vihdoin päästä näkemään heidät ja pidellä sylissä! Tuntuu uskomattomalta ajatukselta. Kaikesta todistusaineistosta ja fyysisestä muutoksesta huolimatta, vaikea uskoa että minun masussa on kaksi ihmistä!

Yllä joululahjavinkki. Teetin Josselle synttärilahjaksi Ifolorilla pari mukia, jossa on meidän kuvia. Olen tykännyt noista mukeista niin paljon, että teetän varmasti puoli tusinaa lisää. Hintaa yhdelle mukille tuli muistaakseni vain 7e. Tämä ei ole mainos, mutta käykää ihmeessä kattomassa kyseiseltä tai vastaavilta sivuilta huippuja mahdollisuuksia mitä omista valokuvista voi teettää! :D

Ovikranssi ennen ja jälkeen

2010-11-12T05:36:00.000-08:00

Muistattekos viime keväänä väkertämäni ovikranssin? Käytin kranssiin ruusuja Jossen isän hautajaisista ja ei se nyt niin nätti ollut, mutta tunnearvoa sillä oli. No, nyt pikkulinnut kävivät tuhoamassa sen ja repimässä ruusut irti, joten päätin tuunata siitä jouluisen kranssin ja siitähän tulikin oikein hieno!

Fondue - kylmän kelin herkkuruoka

2010-11-10T08:25:00.000-08:00

Ootteko maisteleet fondueta? Jos ette, kannattaa kokeilla ehdottomasti!

Maanantaina herkuttelimme Mikon, Annan ja Emelinen kanssa tätä juustoherkkua. Kastoimme sulatetussa juustossa pieniä maustekurkkuja, paprikaa, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja ja tietenkin patonkia. Isoista marketeista saa valmista fondueta, joka kotona sitten vain sulatetaan esim. kattilassa tasaiseksi samettiseksi massaksi. Me Annan kanssa lisäsimme siihen vielä hieman suolaa, paprikajauhetta ja pippuria. Romanttinen ruoka herkkusuille!

30+2

2010-11-08T05:44:00.000-08:00

Muruset. Kaikki on hyvin!

Olin kontrollissa viime tiistaina ja siellä tuli jälleen uusia uhkakuvia, kun vauvojen painoero oli alle viikossa kasvanut ja TTTS:n mahdollisuutta väläyteltiin. Neiti A oli edelleen perätilassa ja neiti B poikittain ylhäällä. Kohdunsuun tilanne muuten sama, mutta sisäsuu alkanut hieman aukeamaan.

Tänään kävin sitten uudelleen ultrassa katsomassa vauvojen vointia ja painoeroa oli n.150g, mutta koska pienempi, neiti A, oli kasvanut hienosti ja kummallakin oli runsaasti vettä pienissä kodeissaan, pelot TTTS:stä ovat turhia. Huokaisin jälleen helpotuksesta!

Kohdunsuu oli pysynyt mitaltaan entisenään, mutta sisäsuu jälleen viikon aikana auennut lisää. Ei kuulema tarvitse olla huolissaan, sillä olemme jo kohta 32 viikolla, jolloin vastasyntyneiden selviytymisprosentit ovat samaa luokkaa kuin täysaikaisilla vastasyntyneillä. Kiitos lääketieteen.

Minä voin erittäin huonosti ja tukalasti, mutta nyt olen niin onnellinen tämän päivän hyvistä uutisista, että tunnen jaksavani jälleen hyvän matkaa eteenpäin -enkä sitäpaitsi jaksa nyt valittaa, kohtahan tämä loppuu! :)

Ultrassa paljastui hauska juttu: molemmilla tytöillä on leuassa mammalta peritty leukakuoppa, joten se on taattu, että vaikka olisivatkin ihan isänsä näköisiä kuten Luppis, mamman geeni on vienyt voiton ainakin yhdessä paikassa!

Kaunis kiitos

2010-11-01T05:53:00.000-07:00

Kiitos ihanista viesteistä kommenttiboxissa! Lämmitti tosi paljon lukea niitä <3

Kävin sairaalassa makoilemassa kolme päivää. Kivut yltyivät ja supistukset kovenivat, joten en uskaltanut jäädä kotiin. Ottivat osastolle ja päätettiin, että katsomme pari päivää, helpottaako supistukset täyslevolla. Sain siis luvan käydä vain wc:ssä ja suihkussa.
Testien mukaan olin kuivunut, joten olin myös tiputuksessa. Mulla olikin ollut ihan hirveä jano viikon ja olin kyllä juonut nesteitä, mutta jostain syystä ne eivät olleet imeytyneet.

Sairaalassa olo ei ollut niin paha juttu kuin olisin kuvitellut, sillä täällä kotona kaikki oli mennyt niin hyvin. Lumi ei ollut itkeskellyt äidin perään ja kun hän kävi vierailulla pikaisesti sairaalassa, hän oli oikein aurinkoinen. Vilkutti heipat reippaasti, eikä itkenyt ollenkaan lähtiessä pois.

Supparit vähenivät huomattavasti täyslevolla, mutta niitä tuli silti päivän mittaan. Lauantaina aloin kinuamaan kotiinpääsyä, sillä Jossen äiti oli meillä viikonlopun ja tiesin, että voisin levätä kun hän tekee muutenkin kerralla usean ihmisen hommat. Halusin myös kotiin lepäämään viikonlopuksi, sillä tiistaina minulla on kontrolli äippäpolilla, joten voin jäädä sitten taas sairaalaan jos on pakko. Selitin nämä lääkärille, mutta hän sanoi aluksi ettei voi päästää minua kotiin. Onneksi hän oli hieman epävarma, joten pyysi vanhempaa lääkäriä katsomaan ja tämä oli taas sitä mieltä, että koska kontrolli on jo parin päivän päästä ja minulla on kotona apua, voi mennä kotiin. Niinpä sitten olen onnellisesti kotona, syönyt anopin herkkuruokia, piirakoita ja nauttinut tyttäreni läsnäolosta ja oman kodin lämmöstä. :)

En voi kauan istua, joten yritän vastailla kommentteihin myöhemmin, mutta kaikki olen lukenut ja niistä erittäin kiitollinen. Ihana, että noin monet, minulle vieraat ihmiset elävät tässä mukana. Siitä saa jotain ihmeellistä voimaa ja tukea.

Jossen veli Oskari on Lumin lemppari hoitosetä! Muille kiukutellaan pukemisessa, mutta Oskarille ei :D

vähän ikävää kerrottavaa

2010-10-27T00:20:00.000-07:00

Ikävää kerrottavaa todella, mutta kuten elämässä yleensä: jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin.

Aloitetaanko hyvistä uutisista?

Kävimme maanantaina kolmen viikon tauon jälkeen KYSsissä ultrassa. Tytöt voivat todella hyvin! Ovat virkeitä, lähes samaa grammalleen samaa kokoa, sydän- ja napavirtaukset toimivat hienosti. Painoa on nyt molemmilla päälle 1100g ja minulla siis menossa tänään raskausviikko 28 + 4 (päivää).

Typy A on hienosti tulossa pää edellä, eli juuri kuten pitääkin, että saan synnyttää alakautta. Neiti B on samassa paikassa missä ollut koko raskauden, eli poikittain ylhäällä, raajat alaspäin. Neiti B:n potkuja tunnen vain aniharvoin, mutta lääkäri sanoi, että en niitä oikein mitenkään voi tunteakaan, sillä hän potkii alaspäin A:ta.
Tyttö A:n liikkeitä tunnen jatkuvasti -no onhan hän nyt hermostunut kun sisko potkii ja tönii häntä jatkuvasti. Voi tytöt.

Ja huonot uutiset..

Kipuja ja supistuksia on ollut paljon ja viikkojen myötä ne muuttuvat vain kovemmiksi. Maanantain ultrassa lääkäri totesi, että kohdunkaulani oli lyhentynyt huomattavasti ja se on käsikopelolla 1cm ja ultralla nipinnapin 2 cm pitkä -tai lyhyt..
Kevyesti ponnistettaessa kohdunkaula menee littanaksi, mutta sisäsyy pysyy vielä kiinni. Tyttö A:n pää on jo alhaalla ja painaa kohdunkaulaa.

Lääkäri arpo pitkään päästääkö minut kotiin vai laittaako osastolle. Hän päästi kotiin sillä ehdolla, että olisin levossa ja kävisin vain vessassa ja syömässä. Viikon kuluttua on kontrolli, mutta kipujen ja supistusten määrän vuoksi uskon, että sairaala kutsuu jo ennen sitä.

Osasin kyllä tätä odottaa, mutta jotenkin en ollut ajatellut että sairaala kutsuu jo näin pian. Näillä viikoilla! Onneksi nyt on ehkä viikko aikaa katsoa, että juuri Ranskasta saapunut au pairimme oppii kaikki työt ja Lumi ehtii tottua häneen, ennen kuin äiti lähtee pitkäksi aikaa pois kotoa.

Voitte varmasti ymmärtää että pahalta tuntuu. Ihan sekin, että joutuu Lumista ja perheestä eroon.. ja se tietenkin, että nyt näyttää pahasti siltä, että tyttäremme tulevat syntymään ihan liian aikaisin ja mitä kaikkia riskejä siihen liittyykään.*syvä huokaus*

Tulen kertomaan jatkossa uutisia tänne, vaikka sairaalaan nyt joutuisinkin. Pitäkää peukkuja, että pienet pysyisivät vielä sisälläni ainakin kuukauden, jotta niillä olisi paremmat edellytykset selvitä ja kasvaa terveinä. Voikaa te hyvin! Halauksia!

Ihana valo

2010-10-16T06:11:00.000-07:00

Lumi maassa ja valo muuttuu yhtäkkiä ihan erilaiseksi. Ihana päästää koirat pissille pihalle, kun pikku pakkanen luikahtaa ovenraosta sisälle. Mutta hei! Omenapiirakka uunissa, pitää mennä!

Ihanaa viikonloppua ystävät!

autumn leaves

2010-10-12T03:56:00.000-07:00

Tänään satoi ensimmäiset lumihiutaleet. Siellä se talvi ovella jo kolkuttelee.

Lumille jotain pientä äidin kätösistä

2010-10-05T07:05:00.000-07:00

Viinin ystävät -auttakee minnuu.

2010-10-04T00:09:00.000-07:00

Olen kerännyt viinipullonkorkkeja kohta vuoden. Miehelläni on varmasti monen pullon korkki sujahtanut huomaamatta roskikseen, sillä saaliini on tähän mennessä, kuten näette kuvasta, erittäin vaatimaton.

Ystävät rakkaat, haaveeni korkkitaulusta ei toteudu varmaan ikinä ilman teidän apua. Sukulaiset ja ystävät, ottakaa korkit talteen ja auttakee minnuu saamaan korkkitauluni valmiiksi. Merci.

Ihanaa, kroppani taitaa kestää sittenkin!

2010-09-30T07:28:00.000-07:00

Moi murut! Tulin juuri ultrasta. Uskomatonta. huh. Huojentunut olo. aah.. Kaikki tämä hirveä supistelu ja kipu ja kohdunkaulan nipistely ja pistely, eikä paikat ole antaneet milliäkään periksi - hyvä pimpula! Kohdunkaula siis edelleen 3,4cm ja pehmoinen, mutta kiinni pysyy! Saan nyt olla toistaiseksi huoleti, näillä näkymin päästään taas muutama viikko eteenpäin turvallisesti. Seuraava aika kolmen viikon kuluttua. Hyvä hyvä.

Ja tytöt <3 <3 ...voi mamma miten ihania pieniä nöpöneniä siellä kohdussa köllöttelee. Taas saatiin hienoja kuvia. Äidin sydän pakahtuu ylpeydestä. Hienosti molemmat kasvavat samaa tahtia, TTTS:stä ei ole mitään viitteitä ja kaikki sisäelimet näyttävät toimivan hienosti. Paino on nyt lähes 700g, joten kovaa vauhtia neidit kasvaa ja hyvä niin!

Ps. kuvia tytöistä laitan ihan pian!

Masukuulumiset ja vähän muutakin! :)

2010-09-29T07:51:00.000-07:00

Moi murut! Miten tämä aika meneekin näin nopsaan? Toivon, että olisi aikaa päivitellä blogia useammin, mutta tuntuu, että Luppiksen kanssa menee päivät niin nopeaa. Nyt pikkupupu on nukkumassa ulkona kirpeässä syyssäässä, joten ajattelin kertoa kuulumiset!

Tytöt ja raskaus:

Olemme käyneet ultrassa kahden viikon välein. Huomenna on jälleen ultra, josta tulen kertomaan sitten erikseen, mutta viimeisimmällä kerralla 17.9 tytöillä oli kokoeroa vain 8g, joten huolet TTTS-syndroomasta saatiin ainakin sillä kertaa unohtaa. (Kerroinko jo aiemmin kyseisestä syndroomasta? TTTS esiintyy kaksosilla, joilla on sama istukka. Lapset saavat ravintoa saman istukan kautta ja TTTS tarkoittaa, että toinen alkaa saamaan enemmän ravintoa ja verta kuin toinen ja turpoaa. Toinen sitten vastaavasti kuihtuu. Jos syndrooma alkaa aikaisessa vaiheessa, ennuste on huono, mutta mitä pidemmälle päästään raskaudessa sitä paremmat mahdollisuudet vauvoilla on selvitä. )
Tytöt siis voivat hyvin ja se on hieno asia, mutta lisää murehdittavaakin saatiin, sillä minun kohdunkaula on nyt kypsynyt ja on ihan pehmeä. Oloni on vaikea ja supistuksia on paljon päivittäin ja myös levossa ja olen ihan varma että joudun sairaalaan vuodelepoon jossain vaiheessa. Jos synnytys käynnistyisi nyt, tyttöjen mahdollisuus selvitä olisi aika olematon. Kuukauden kuluttua se on jo 90% ja lääkäri sanoi, että tärkein olisi päästä edes raskausviikolle 32. Nyt on siis menossa rv 25 joten tuohon on vielä 7 viikkoa.

Ja maha.. kattokaa nyt! SE ON ISO! oloni on jo nyt sama kuin Lumilta ihan raskauden lopussa.

Lumi Luppana:
Kävimme eilen lääkärineuvolassa ja mammamia! että tyttö jaksaa vain kasvaa siellä yläkäyrillä!! Lumihan kasvoi +2-käyrällä aikaisemmin. Viime neuvolassa elokuussa kasvu oli kesän aikana tasoittunut +1,5-käyrälle, mutta nyt jälleen mennään ennätyksellisissä +2,3-käyrällä. Mistä se tyttö on tuollaiset kasvugeenit saanut? EI ainakaan äidiltään, joka on varsinainen tappi :) Josse on kyllä pitkä, mutta Jossen vanhemmat keskimittaa lyhyempiä. Ainoa selitys voisi olla minun isän puolen suku, jossa naiset ovat yli 170cm ja miehetkin keskimittaa pidempiä.

Lumin mitat 28.9.2010: Paino:10 845g Pituus:77,9 Pää:46,5

Muuta: Luppis konttaa!

Facebook:
Kamuille, jotka ihmettelevät facebookista katoamistani, terveiset, että kun aikaa on vähän, asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Pian kolmen pienen mammana en halua antaa yhtään kallista aikaa naamakirjassa norkoiluun ja sanotaanko, että aikansa kutakin. Kyseinen sivusto oli ihan mielenkiintoinen ja hauska aluksi, mutta ajanmittaan alkoi menettää kiiltoaan ja jopa ärsyttämään. Mutta kamut, laittakaa tänne viestiä! Blogi tuntuu huomattavasti henkilökohtaisemmalta tavalta dokumentoida elämää kuin face, joten tätä en aio lopettaa :)

Teidän kommentit ja niihin vastaaminen:
Monet varmasti ihmettelevät, kun en ole vastannut aina kommentteihin. Tämä ei ole ollut minun tarkoitus ja olen aina kirjoittanut pitkätkin vastaukset. Tässä tietokoneessa on langaton nettiyhteys pätkinyt keväästä asti ja monet kerrat pitkät vastaukseni kommentteihin ovat hävinneet nettiyhteyden kanssa kuin tuhka tuuleen. Aina on saanut olla jännityksellä ehdinkö lähettää vastauksen vai onko yhteys jo katkennut. Sama homma oli postauksien kanssa.
Onneksi rakas puoliskoni keksi tähän pätkimiseen avun ja hommasi lisälaitteen, jolla ongelmasta ollaan nyt päästy. Siis vanhat ja uudet lukijat, kommentoikaa edelleen, jatkossa saatte varmasti vastauksen!

Terveiset Kalliorannantieltä ja uutisia rakenneultrasta!

2010-09-08T11:22:00.000-07:00

Hei murut! Meillä on ollut ihan hirmunen homma muuton kanssa! Ison mahan kanssa pakkailin monta päivää Kellossa ja vahdin tuota vilkasta tenavaa nimeltä Lumi. Härdelli jatkui vielä muutaman päivää täällä Kuopion kuppeessa, sen jälkeen kun muutimme viikko sitten. Väsytin itseäni liikaa ja tuntui, että olen ihan loppu! Nyt muutama päivä uudessa kodissa ihan rauhassa on jo saanut mielenkin virkeämmäksi ja olen yrittänyt nukkua niin paljon kuin mahdollista. Olenkin tuntenu itseni jo pitkään väsyneeksi ja usein kärsinyt päänsärystä mitä aikaisemmin ei juuri koskaan ole ollut. Syy noihin kahteen selvisi sitten eilen neuvolakäynnillä ottivat onneksi hemoglobiinin ja se oli vain 101!

Sitten, rakenneultrassa on nyt käyty ja masussa uiskentelee kaksi pientä tyttöä! Sydänsydän! Kummallakin näyttäisi olevan kaikki hyvin ja rakenteet kunnossa. Meidän perheeseen tulee kunnon eukkovalta ja Josse voi olla välillä meidän naisten kanssa ihmeissään!

Tässä Isi ja Luppis kokoaa meidän tulevalle au pairille sänkyä.

Tässä sitten au pairin huone valmiina. Emeline, this is your room, hope U will sleep well here!

Näkymä terassilta. Toivon vielä paljon aurinkoisia syyspäiviä ja kuumia kahvikupposia tällä terassilla.

Perjantaina vanhempani saapuivat Rovaniemeltä meille katsomaan uuden kodin ja auttamaan muutossa. Vaikka olimme jo pari päivää Jossen kanssa touhunneet kovasti, niin mummot (minun äiti ja Jossen äiti) saivat ihmeitä aikaan sisällä ja pappa (isäni siis) ja Jossen veli Oskari kokosivat koirille ison aitauksen. Kiitos paljon avusta!
Lauantaina pääsimme Lumin kummien Annan ja ja Mikon häihin! Lumi jäi kotiin mummin, mummon ja papan hellään hoivaan, kun me vanhemmat suuntasimme todistamaan rakkaiden ystäviemme tärkeää päivää. Ihanat häät oli ja kuulema meno oli vain parantunut pikkutunneille, kun nämä "kuopion gansterit" (mukana tietenkin myös Josse) löysivät mikit ja pistivät vähän riimittelyksi. Olisinpa ollut näkemässä, VAAN olin nukkumassa jo kotona ysiltä, sillä meillä mammoillahan on sama rytmi, oli häät, joulu taikka juhannus.. :)

Uuz luucci & izo MaHa

2010-08-24T08:52:00.000-07:00

Neuvolassa 16.8

2010-08-18T00:12:00.000-07:00

Luppis, melkein 8kk: Pituus:74cm, paino:10075g, pää 46cm. Kasvu tasaantunu +2-käyrältä +1,5-käyrälle = hyvähyvä!

Kuvassa Lumilta leikattu 16.8 ensimmäisen kerran hiuksia, kun roikkuivat jo nenän päässä ja olkapäillä.

Muutetaan Kuopioon!

2010-08-16T01:12:00.000-07:00

Talo takaa

takapiha

näkymä olohuoneen ikkunasta

Tulihan se vihdoin, piiitkän odottelun jälkeen -siis vuokrasopimus allekirjoitettavaksi. Kun kävimme Kuopiossa viimeksi, meille luvattiin vuokrata yllä oleva talo, mutta jostain syystä vuokrapapereita ei vain kuulunut. Aloimme jo epäillä josko vuokraisännät ovat tulleetkin toisiin ajatuksiin ja kyselimme asiaa, selittäen että emme uskalla tehdä muuttoilmoitusta, hommata muuttoautoa ja järjestää kaikki lukuisia muuttoon liittyviä asioita ilman että paperit ovat allekirjoitettu. No, ne onneksi sitten saapuivat ja tämän kuun lopussa muutamme Jossen kotikonnuille. Tätä asiaa siis odottelin varmistuvaksi.

Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, kun löytyi näin mahtavalta paikalta talo vuokralle. Vettähän ei tietenkään talvella näy, mutta saamme nauttia siitä kuitenkin syksyn, ensi kevään ja kesän. Mikä talossa on todella plussaa on ISOT makuuhuoneet. Meillähän on kohta kolme pientä, joten mukava kun mahdutaan kaikki reilusti samaan huoneeseen nukkumaan.
Kuvia laitan kodista sisältä sitten, kun saan omat tavarat sinne nätisti paikoilleen.

Joku voi ihmetellä hämillään, että tässäkö on se "suuri uutinen?". No ei.
Muuttamisessahan ei periaatteessa ole mitään ihmeellistä, ainakaan meidän poppoolle, niin paljon olemme molemmat Jossen kanssa paikkoja vaihdelleet.
Suurta ja ihmeellistä on se, että tämä tarkoittaa sitä että olemme lähempänä päivää, jona meillä on oma koti, eikä meidän tarvitse enää muutella ja vaihtaa paikkaa. Kuopioon muutamme siis siksi, että olemme etsimässä sieltä tonttia, jonne rakentaa se oma koti. Rakentaminen on huomattavasti helpompaa kun asumme lähellä rakennusta, entä jos joutuisimme ajelemaan jatkuvasti Oulun ja Kuopion väliä. Kävimme jo katselemassa muutamaa tonttia, mutta vielä ei ihan kolahtanut. Tontin aktiivinen etsintä jatkuu, kun pääsemme paikan päälle parin viikon kuluttua. Mitä pikemmin se löytyy sitä pikemmin pääsemme rakentamaan ja muuttamaan omaan pesään. Ihanaa pesänrakennusaikaa kyllä elelläänkin: perhe kasvaa jälleen kohta kahdella pienellä muksulla ja samalla voidaan odotella talon valmistumista ja suunnitella sisustuksia ja pihaa. Ihanaa!

Tässäpä ne suuret uutiset sitten olikin tältä osalta.

Ai niin tärkein meinasi ihan kokonaan unohtua: Luppikselle puhkesi ensimmäinen hammas 3.8! Toinen hammas pilkottaa valkoisena ikenen alta. Ihana pikkuorava!

Asuntomessuilla

2010-07-28T23:37:00.000-07:00

Pikapika päivitys!

2010-07-19T23:41:00.000-07:00

Hei! Tulin ilmoittamaan pikaisesti, että täällä kaikki hyvin! Vatsa kasvaa, oksentelu loppunut ja ruokahalu palannut! Vähän vuotoa ollut päivittäin, mutta ei kirkasta verta. Luin, että kaksosraskauksissa verenvuoto on yleisempää, joten olen täällä levollisin mielin.

Tänään, oikeastaan ihan kohta, lähdetään ajelemaan Kuopiota kohti, jossa käymme asuntomessuilla kuikuilemassa rakentamisen ja sisustamisen uudet tuulet. Lisäksi käymme katsomassa ihanaa vuokrataloa järven rannalla ja jos onni suo, asumme siinä ensi vuoden (miksi? -sen kerron myöhemmin kun asiat varmistuu.)
Mikä reissussa kuitenkin ihan PARASTA; pääsemme todistamaan, kun meidän ystävät sanovat toisilleen "tahdon" lauantaina!
Tulossa siis huikea viikko! Tätä oloa on odotettu, että jaksan taas astua kodista ulos takaisin ihmisten pariin!
Ihanaa viikkoa teille lukijat, toivottavasti palaan SUURIEN uutisten kanssa takaisin viikon kuluttua! ;)

Viikonlopun hurjia juttuja ja iloisia uutisia!

2010-07-08T02:18:00.000-07:00

Hei lukijat.
Täällä koettiin viikonloppuna todella suuria tunteita epätoivosta, suruun, pelkoon ja onneenkin.

Kaikki alkoi lauantai-iltana, kun istuin nojatuolissa illalla n.19.30 Lumi sylissä ja katselin tv:tä. Yhtäkkiä tunsin kuinka jotain valahti alleni ja ehdin ajatella että pääsikö Lumilta pissaa vai minulta. Kokeilin kädellä lämmintä nestettä ja kun nostin käden, se oli ihan kirkkaassa veressä. Yöpukuni oli veressä, sohva veressä. Verta hulahti samanlailla kuin Jouluna, kun meni lapsivesi. Arviolta kahvikupillinen.

Huusin Jossen katsomaan ja itkin, että nyt tämä lapsi tulee kesken. Lähdettiin Oyssiin päivystykseen ja pääsin siellä sisään heti, mutta jonojen takia makasin paareilla melkein kolme tuntia, ennen kuin lääkäri otti meidät vastaan. Muutama hoitaja kävi välillä kyselemässä vointiani ja pahoittelivat, että tämä näyttää vahvasti siltä, että tulee keskenmeno. Joku hoitaja muisteli nähneensä samanlaisen tapauksen, jossa sikiö oli jopa selvinnyt. Ei paljon lohduttanut.

Pääsin lääkärille, joka teki sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli sentin auki mutta kohdunkaula kiinni ja kypsymätön. Vertakaan ei ollut tullut enää ollenkaan, sen jälkeen, mitä kotona valahti. Pyysin päästä ultraan tai edes, että lääkäri kuuntelisi kuuluuko vauvan syke. Ultraan pääsisi kuulema vasta seuraava arkipäivänä eli maanantaina.Onneksi Josse oli tiukkana ja tivasi ultraa ja lopulta lääkäri tuli ilmoittamaan, että lähdetään katsomaan toiseen huoneeseen ultralla, mikä on vauvan vointi.

Loppujen lopuksi laitetta tuli käyttämään asiaan perehtyneempi henkilö ja hetken kuvaa katsottuaan sanoi:

"ensinnäkin onneksi olkoon vanhemmille, täällä on kaksi sikiötä"

-!!!!! EI HERRANJUMALA!!!!! (kädet silmille epäuskosena)

"Ja molemmilla sydän sykkii"

-!!!!!!!!(itkua ja naurua hysteerisenä sekaisin ja josse itki vuolaasti vieressä onnellisena)

Pääsimme kotiin helpottuneina mutta vielä peloissamme, alkaako keskenmeno. Kipuja ei ollut eikä verta tullut. Menin sohvalle makaamaan ja heti samantien valahti ihan hirveästi ja oltiin ihan varmoja, että tästä ei pienet voineet selvitä. Pötköteltiin vierekkäin Jossen kanssa kylpyhuoneen lattialla ja yritettiin tsempata itseämme kestämään kaikki mitä mahdollisesti on tulossa. Yö meni levottomasti, eikä uni oikein tullut.
Aika kului eikä kipuja tullut, eikä vertakaan.

Maanantaina menimme yksityiselle ultraan katsomaan elääkö pienet vielä ja onneksemme kummatkin olivat edelleen elossa ja liikuivat. Lääkäri epäili veren tulleen istukasta, mutta ihan täyttä varmuutta vuodon syystä emme saaneet. Helpottuneina kuulimme, että akuuttia keskenmenon vaaraa ei enää ole.

Kaksoset sitten..(onnellista hyminää). Uutisiahan meillä aina on, mutta mitä tästä sanotte? (ei tarvi vastata :D )

Toinen pieni ihme kasvaa masussa.

2010-06-24T00:52:00.000-07:00

Pahoitteluni lukijani pitkästä tauosta. Me odotamme siis toista lasta nyt rv. 11 :) Viimeiset neljä viikkoa olen ollut todella huonona ja oksentanut ja lepäillyt vain päivät pitkät. Painoa tippunut 5 kiloa! Oksentelu on ollut vielä paljon pahempaa mitä Lumilta, mutta nyt on tuntunut parina päivänä, että vähän alkaa helpottamaan.

Toinen lapsi on meille todella tervetullut, vaikka ikäeroa Lumiin ei tulekaan kuin hieman reilu vuosi. Laskettu aika on 15.1.2011.

Palaan kertoilemaan lisää juttuja piakkoin -nimittäin todella tärkeitä juttuja tapahtuu meidän elämässä -mutta nyt pikasuihkuun ennen kuin Luppis herää! Pus!

perhepotretti

2010-05-19T03:14:00.000-07:00

Huippu viikonloppu!

2010-05-17T02:13:00.000-07:00

Tästä ei viikonloppu voi paremmaksi muuttua! Mahtava poppoo saatiin meille viikonloppua viettämään ja mikä parasta, sää suosi niin että grillailtiin joka päivä ja nautiskeltiin ulkona muutenkin. Kaikki Luppanan kummitkin sattuivat samaan aikaan meille (yläkuvassa istuvat tuoleissa), joten porukan pienin sai ainakin kunnolla huomiota osakseen.

Pojilla oli keskenään monta tuntia kestävä flipperiturnaus, JOGI CUP, autotallissa ja voittajalle oli hommattu pokaali. Josse voitti ylivoimaisesti turnauksen, vaikka se on Tomilla tuossa kuvassa.

Panu (alla) toimi grillausmestarina ja oli ostanut Luppanalle hienot vihreät puuhelmet :)

Olipa kiva kamut kun kävitte! Toivottavasti nähään samoissa merkeissä vielä tänä kesänä!
Ps. Kiitos pojat kukkasista!

500mileshigh

Kun ikää tulee lisää..

Herätys taiteellinen puoleni, oletko siellä vielä?

Kuulumisia!

Parhaiksi todettu -kosmetiikkapostaus

NAPPI!

rapurapuripulijarallaa!

Voihan nuhanenä!

Hyvää Uutta Vuotta!

Rauhallista Joulua

Muistatteko? Paljon Onnea tyttöseni!

Joululahja itsellemme

Kaikkea mitä mieleen tulee

Viikon ilmeet

200 lukijaa

Päivän asu

Niin väärin.

Auttakaa te mainiot mammat!

Jos rakastat mekkoja..

Ankkalammella

Ihanaa isänpäivää Isille ja Papalle!

Ei palele pientä nuhanenää

Kiitos kiitos kiitos!

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa

Oliivipuu

Vaalitaan

Päiväkylpy

TUTTIEN TUTTI!

Täällä tapahtuu!

au pairille paikka vapaana!

Luppiksen aamupäivä

Uusi kotimme Espanjassa!

Huone 10.

Paljon kaikenlaista..

Kotieläinpuistossa

Miss Libero

Minnan BABY SHOWER

Pieni ihmeellinen tyttö

Mustia pilviä

Muistellaanko jotakin lämmintä ja ihanaa? :)

no niin..

Lähdemme leikkaukseen Helsinkiin

Luna sairaalaan

Pieniä lauseita, suuria ajatuksia.

Unikoulu

Jotakin kaunista

viikko 5

Teille, jotka lähetätte kommentteja

Vaikeuksia vaikeuksien perään

Viikko 2

Studiokuvat tulivat!

Olen pieni ja suloinen

Espanjaan!

Viikko 1

Synnytyskertomus

"Rakas päiväkirja"

Valoa näkyvissä

Lumi Vaniljan pikkusiskot saivat nimekseen...

Tänään juhlitaan nimiä

Kalle Koliikki ja järkyttävä univaje

TÖITÄ TARJOLLA

Kiinnostuneet voivat laittaa meiliä osoitteeseen:

kolmepientaporsasta@gmail.com

Kiitos kiitos kiitos!

yökukkujat ne päivällä nukkuvat

pötkylät ovat kotona

Lumi ja Joulu

kaksi pientä sydäntä

Tytöt ovat nyt mualimmassa! *13.12.2010*

Jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa...

34 + 3 pikapikapäivitys!

masu 33 + 2

1cm auki rv 32+4

Ihmeellinen olo.

Ovikranssi ennen ja jälkeen

Fondue - kylmän kelin herkkuruoka

30+2

Kaunis kiitos

vähän ikävää kerrottavaa

Ihana valo

Tytöt ovat nyt mualimmassa! 13.12.2010